26.6. Istuntakurssi 1/6

Kuuden kerran istuntakurssin ensimmäinen tunti takana, ja kylläpä tuli asiaa! Tällä ensimmäisellä kurssikerralla ei ollut minun lisäkseni muita, vaikka paikkoja oli yhteensä neljä, joten sain open huomion täysin itselleni! Kyllä kelpasi =) Ratsukseni sain Sulon, jolla olen mennyt joitain kertoja muutamia vuosia sitten ennen kahden vuoden taukoani. Kerroin opelle, että tavoitteeni kurssilla on ennen kaikkea vakauttaa lantiotani, joka varsinkin käynnissä heiluu liikaa eteen-taakse.

Aloitimme käynnissä ilman jalustimia. Heti alkukäynneistä lähtien minun piti ratsastaa selvästi uran sisäpuolella. Ensin minun piti etsiä istuinluuni. Alkuun en oikein tuntenut niitä, niinpä ope käski minun kääntää lantiotani vähän pystympään, sillä se oli hieman liikaa takakenossa. Kun käänsin lantion pystympään, tunsin istuinluuni paremmin ja ope oli tyytyväinen. Seuraava vaihe oli tunnustella, tunnenko molemmat istuinluuni yhtä vahvasti. No, en tuntenut, vaan vasen tuntui voimakkaammin. Siispä minun täytyi siirtää lantiotani aavistus vasemmalle. Seuraava tehtävä oli nostella polvia vuorotellen suoraan ylöspäin (ihan reilusti) ja pitää lantio siitä huolimatta paikoillaan (eli tuntea istuinluut ihan samalla tavalla satulassa koko ajan). Oikean jalan nostossa lantioni pysyi aika hyvin paikoillaan, mutta vasenta jalkaa nostaessa se kippasi liikaa. Siispä minun täytyi keskittyä pitämään se paremmin paikoillaan vasenta jalkaa nostaessa.

Tämän jälkeen ope käski minun jalan nostossa kiertää jalkaani samalla lonkasta asti sisäkiertoon. Tämä kuulemma vapauttaa lonkan rennoksi. Seuraavaksi sain ajatella tätä sisäkiertoa ihan perusistunnassa ilman jalkojen nostelua. Ope neuvoi myös mielikuvan pakarasta takareiden kautta polveen ulottuvasta A-kirjaimesta. Tehtäväni oli avata tätä A:ta isommaksi kiertämällä lonkkia enemmän sisäkiertoon.

Seuraava tehtävä oli tehdä ennen ja jälkeen jokaisen kulman puolipidätteitä pelkästään lantiota pysäyttämällä (en ole ihan varma, oliko tämä open käyttämä termi, mutta sellainen ajatus minulle ainakin jäi). Vaikka minulla oli sellainen olo, että lantioni oli ihan paikallaan koko ajan, käski ope tosiaan pysäyttää sitä vielä enemmän. Kun Sulo reagoi, piti minun rentouttaa lantioni ja samalla käyttää vähän pohjetta. Tämä olikin vähän vaikeampaa, sillä olin tässä aika hidas. Jätin lantioni paikoilleen niin pitkäksi aikaa, että Sulo pysähtyi useamman kerran. Ope käski minun tehdä paljon lyhyemmän lantion pysäytyksen (ikään kuin vain "sykäyksen") ja rentouttaa lantioni lähes heti (ja pohje perään) - ope taisi sanoa, että lantion pysäytys tehdään yhden askeleen aikana ja jo seuraavan aikana se rentoutetaan ja käytetään pohjetta. Vähitellen tämä alkoi sujua paremmin, ja Sulo ei enää pysähdellyt vaan alkoi kävellä isommilla askelilla.

Tämän jälkeen ope korjasi pohkeenkäyttöäni. Sen sijaan, että "kaivan" kantapäällä (en kyllä tajunnut tekeväni tätä, ennen kuin ope siitä huomautti :O vaan yritin käyttää pohjetta irti-rentoutus-tekniikalla), minun piti käyttää koko pohjelihastani ja tehdä sillä liike ikään kuin taakse-ylöspäin ja nostaa samalla kantapäätä aavistuksen verran ylöspäin, jotta hevonen aktivoisi vatsalihaksiaan. Ja samalla minun piti "painaa" polvea alaspäin (mutta ei mitään lihasta jännittäen). Tämä oli vielä hankalampi toteuttaa kuin tuo lantion nopea pysäytys, sillä jouduin jo keskittymään niin moneen asiaan yhtä aikaa :D Piti tunnustella, että istuinluut tuntuvat koko ajan ja yhtä vahvoina, piti kääntää lonkkaa sisäkiertoon ja ajatella polvia alaspäin A:ta avaten. Ja sitten vielä siirtää pohjetta vähän taaksepäin.

Kulmien jälkeen siirryimme pääty-ympyrälle. Siinä minun piti tehdä neljään pisteeseen puolipidäte vain lantiollani. Se oli ehkä vähän helpompaa kuin kulmissa, sillä minulla oli selvät pisteet tehdä niitä. Ympyrällä ope huomautti (ratsastin ensin vasemmassa kierroksessa), että sisäkäteni oli koko ajan liian alhaalla. Tätä oli hankala korjata, koska minusta ei tuntunut yhtään siltä, että käteni olisivat olleet eri korkeuksilla :D Toki nostin sisäkättäni ylemmäs, mutta ope joutui kyllä huomauttamaan siitä monta kertaa. Oikeassa kierroksessa ope huomautti, että ulkokäteni siirtyi liian eteen. Tämän kyllä huomasin selvästi itsekin, kun vain muistin vilkaista käsiäni. Välillä molemmat käteni myös painuivat liian alas (tästä vakiopekin välillä huomauttelee!).

Seuraavaksi pääsimme vihdoin siirtymään raviin. Ensin minun piti keventää uraa pitkin vasempaan kierrokseen ja keskittyä tuntemaan istuinluuni satulassa aina, kun istun alas. Ope katsoi, mikä tilanne on. Aika pian hän käski minun lyhentää jalustimia yhdellä reiällä, sillä pohkeeni alkoi "läpsyä". Ope puhui samasta asiasta kuin vakiopenikin, eli että keventäessä takareiden pitää olla aktiivinen ja pakaran myös. Minun oli aika hankala saada kevennystäni kunnolliseksi, sillä tuntui että Sulo ei ravannut kunnolla (sen tahti ei myöskään ollut tasainen) ja heti jos pienensin omaa kevennystäni, se meinasi siirtyä käyntiin. Yritin kovasti pitää rintakehäni lantioni päällä, mutta en kyllä onnistunut siinä kunnolla. Ope käski minun ajatella kevennyksen ylävaiheessa, että polveni painuu vähän alaspäin ja kantapääni nousee hieman ylöspäin. Ja minun piti korjata koko jalkaani taaksepäin. Lisäksi ope käski minun ajatella kevennystäni D-ratana: takakautta ylös ja luotisuoraan alas, ihan etukaaren taakse.

Melko pian ravityöskentelyn aloittamisen jälkeen sade yltyi kovaksi ja Sulo alkoi vähän säikkyä sitä. Ope pyysi minut ympyrälle, jotta hänen äänensä kuuluisi paremmin. Ympyrällä minun piti ratsastaa harjoitusravia ja siinäkin ajatella jälleen koko ajan istuinluut satulaan. Sain muutamia ihan hyviä pätkiä, joissa sain lantioni pomppimaan ylös-alas sen sijaan, että se olisi heilunut eteen-taakse, mutta ihan helppoa se ei ollut. Jälleen minun piti myös ajatella avaavani jalan takaosaa A-ajatuksella. Jossain vaiheessa sade yltyi raekuuroksi ja maneesissa oli niin kova meteli, että Sulo alkoi säikkyä sitä tehden muutamat pomput, joten ope katsoi parhaimmaksi ottaa hetkeksi seis ja tuli pitämään Suloa ohjista paikoillaan. Minun hän käski pysyä ihan pystyssä tuollaisten pomppujen aikana, minulla kun on tapana silloin nojata eteen. Hetken seisoskelun jälkeen sade vähän rauhoittui ja jatkoimme ravityöskentelyä ympyrällä. Minun piti tehdä siirtymisiä ravista käyntiin pelkästään lantiolla. Sulo siirtyi todella hyvin käyntiin, minun piti vain osata rentouttaa lantioni heti siirtymisen jälkeen, jotta käynti olisi heti energistä. Sulon takaisin raviin saaminen ei ollut yhtä helppoa, joten alkuperäisen suunnitelman sijaan (siirtyminen käyntiin kahdesti ympyrän aikana, siirtyminen raviin kahdesti) tein kummankin siirtymisen vain kerran ympyrän aikana.

Tämän tehtävän jälkeen emme tainneet enää tehdä muuta. Tarkoituksena oli ollut ottaa myös laukannostoja, mutta koska Sulo oli rankkasateesta johtuen vähän turhan virkeällä päällä, päätti ope jättää ne myöhemmille tunneille. Huh kun tuli pitkä kirjoitus! Mutta opella oli niin paljon asiaa, että yritin kirjoittaa kaiken tuoreeltaan muistiin. Tällä tunnilla oli paljon jo ennestään tuttua asiaa, ja kuten yleensä, myös jotain, joka on ristiriidassa aiempien oppieni kanssa. Yhteistä on takareiden aktivointi keventäessä, lantion vakauttaminen eteen-taakse-heilumisen sijaan sekä jalkojen rentous. Siinä missä Christel käski kääntää lantiota enemmän alle, työntää rintakehää vähän sisään ja ajatella istuntaa enemmän takareisille sisäreisien sijaan, tämä ope käski nostaa lantiota enemmän pystyyn (on toki mahdollista, että Christelin tuntien jälkeen ylikorjasin lantiotani liian taakse) ja avata takareisiä ulospäin.

Yleensä minulla on vähän sellaista "auktoriteettiongelmaa" tms., jos open puheet ja neuvot ovat ristiriidassa aiemmin kuulemieni kanssa. Silloin minun on vaikea toteuttaa open neuvoja, vaikka järjellä tajuankin, että opella varmasti on pointtinsa. Mutta tällä kertaa yritän ihan tosissani tehdä, niin kuin ope käskee ja katsoa mitä tapahtuu. Jatkossa voin sitten päättää, mitä jätän omaan ratsastukseeni vai onko aiemmatkin opettajat vain yrittäneet kertoa minulle ihan samoja asioita :D Tämä oli kyllä todella intensiivinen tunti, innolla odotan tulevia!