13.6. Keveyden äärellä

Kevätkauden toiseksi viimeiselle tunnille sain ratsukseni Jasminin, enkä kyllä ollut etukäteen kovin innoissani asiasta. Tunnin aiheena oli tällä kertaa ratsastajan suoruus, jota harjoittelimme käytännössä koko tunnin pääty-ympyröillä.

Jasmin oli ollut jo yhdellä tunnilla ennen minun tuntia, joten se oli heti alkuun mukavasti lämmitelty. Tahmea se kyllä oli, ja sainkin pyytää sitä eteenpäin parin askeleen välein. Alkukäynnit menimme jälleen ilman jalustimia, ja vaikka mielessäni käväisi huolestuminen Jasminin temppuilusta, ei se missään vaiheessa tehnyt mitään, mikä olisi saanut minut jännittymään. Alkukäyntien jälkeen otimme ohjat tuntumalle, jalat vielä pois jalustimista, ja siirryimme tunnin reitille: molemmissa päädyissä ratsastimme ympyrällä (toisella oikeaan, toisella vasempaan kierrokseen), ja sopivissa kohdin vaihdoimme ympyrältä toiselle. Oikean kierroksen ympyrältä piti vaihtaa ratsastamalla lyhyt lävistäjä (en muista, mikä tämän virallinen termi oli) ja vasemman kierroksen ympyrältä piti vaihtaa ratsastamalla rata poikkisuuntaan leikkaa.

Heti käynnissä ope käski minun tänään ratsastaa hevonen tuntumalle sen sijaan, että ratsastaja ottaisi tuntuman (tätä olen kyllä kaivannutkin monenkin hevosen kanssa, jotka tuntuvat tuntuman ottamisesta vain aloittavan vetokilpailun). Jasminille tämä tekniikka tuntui (tänään ainakin) sopivan erityisen hyvin. Pohkeita piti käyttää niin, että ensin irrottaa jalat lonkasta asti ja sitten "pudottaa" ne patukkana hevosen kylkiin, niin kuin olemme aiemmillakin tunneilla harjoitelleet. Pohkeella ei saanut jäädä puristamaan yhtään, vaan jos hevonen ei reagoinut pohjeapuun, piti jalka pitää rentona ja apu toistaa. Jasminin kanssa sain tehdä aika monta tällaista pohjeapua (ja vielä raipalla avustettuna) ennen kuin se reagoi, mutta kertaakaan se ei jäänyt jumittamaan tällaisten apujen seurauksena ja lopputuntia kohden sain jo vähentää raipan käyttöä ja apujen määrää. Jonkin aikaa sain käynnissä keskittyä tähän "erilaiseen" pohjeapuun ja olemaan ottamatta tuntumaa suuhun, mutta pikkuhiljaa Jasmin alkoi pysyä yhä pidempiä aikoja tuntumalla ilman, että se muuttui kovaksi suustaan tai heitteli päätään. Yritin itse keskittyä jalkojen ja käsien lisäksi myös keskivartalooni ja pitää rintakehän taaempana, kuin mihin se luonnollisesti pyrkisi.

Seuraavaksi otimme jalustimet jalkaan ja siirryimme kevyeen raviin. Jasmin tuntui ravissakin aika tahmealta, ja ope sanoikin että mikäli minusta tuntuu keventäessä siltä, että polveni jännittyy helposti, tarkoittaa se sitä ettei hevonen työnnä riittävästi takaosallaan. Vaadin siis Jasminilta vähän reippaampaa ravia, ja kas kun olikin helpompi hallita oma kroppa sen jälkeen :D Ravissakaan en saanut ottaa kovin vahvaa tuntumaa suuhun, vaan keskityin vaan ratsastamaan jalalla takaosaa aktiivisemmaksi. Tässäkin huomasin sen, että Jasmin alkoi reagoida todella hyvin "patukkana irtoavaan" pohkeeseen, joten ratsastus tuntui kevyeltä ja rennolta. Ravissa Jasmin alkoi pysyä entistä tasaisemmin tuntumalla, ja vaikka ohjat tuntuivat välillä vähän lepattavan, pieni sisäpohkeen merkki sai sen taas tasaisemmaksi.

Seuraavaksi oli laukan vuoro. Tässä jäin ensin pyörimään vasemman kierroksen ympyrälle. Alkuun minulla oli vähän hakemista oman istuntani kanssa ja jäinkin vähän puristamaan jaloilla, mutta kun ope tästä huomautti, tajusin rentouttaa jalat ja pääsinkin istumaan todella helposti ja kevyesti Jasminin laukkaa. Huomasin myös heti, kun jännitin jalkojani, ja sain ne taas rentoutettua (eikä se ollut edes vaikeaa). Vasemmassa laukassa Jasmin ei kertaakaan juminut yhtään minnekään, ja muutaman kerran kun se pudotti raville (minun liian kovasta ohjasotteesta johtuen), sain sen nopeasti takaisin laukkaan. Minua yllätti vasemmassa laukassa eniten se, että kun kovasti keskityin pitämään ulkokäteni tukemassa ja sisäkylkeni pitkänä, ei minulla ollut yhtään kiero olo selässä, niin kuin yleensä vasemmassa kierroksessa on. Oikeassa kierroksessa (joka yleensä on minulle se helpompi) sen sijaan tunnuin olevani ihan mutkalla ja sisäkylki lytyssä, vaikka kuinka yritin sitä suoristaa. Jasmin kyllä laukkasi oikeallekin oikein hyvin, mitä nyt yritti punkea sisälapa edellä (en tiedä, johtuiko tämä minun istunnasta vai minun kiero istunta tästä Jasminin punkemisesta). Joka tapauksessa Jasmin laukkasi tänään oikein kivasti ja ilman ongelmia, ja pääsin keskittymään oman istuntani passivointiin.

Laukkojen jälkeen nostimme jalustimet kaulalle ja siirryimme harjoitusraviin, minulla ja Jasminilla oli ensin oikea kierros. Jasminin ravi oli alkuun jälleen aika laiskaa, ja kun yritin ratsastaa sitä jalalla eteenpäin, Jasmin teki tämän tunnin ainoat "jasminit" eli tökkäsi ja pukitti raipalle (perässä tullut Masi-parka vähän ihmetteli maneesin seinään asti lentävää hiekkaa...). Kun pääsimme tästä jatkamaan, ope neuvoi minua tyytymään ensin ihan vain siihen, että Jasmin ravaa, riippumatta ravin laadusta. Hän myös käski minun tehdä lantiollani vähemmän edes-taakse-liikettä ja enemmän ylös-alas (ja näin kuvittelinkin tekeväni, mutta ilmeisesti en sitten tarpeeksi :D). Kun keskityin muutaman kierroksen ajan vain oman istuntani passiivisuuteen ja annoin pohkeidenkin vain roikkua toimettomina, ei Jasminkaan tehnyt enää uutta stoppia (vaikka muutaman seuraavan kerran edellisessä stoppikohdassa se vähän vaikuttikin siltä, että saattaisi tehdä stopin). Vähän ajan kuluttua kokeilin varovasti pyytää Jasminilta vähän enemmän ravia tällä "patukkana irtoavalla" pohkeella (joo millähän nimellä tätä paremmin kutsuisi :D) ja keskityin kovasti siihen, etten samalla tee lantiollani mitään erilailla. Ja suureksi yllätyksekseni Jasmin vastasi juuri niin kuin halusin, eli alkoi ravata vähän isompaa ravia, ja vielä ilman mitään vastusteluja! Sen jälkeenkin keskityin pitämään jalat pääosin täysin rentoina, ja kun käytin pohjetta, rentoutin sen saman tien mutta vaadin kuitenkin reaktion. Tällä tavalla sain Jasminin koko ajan parempaan raviin ja se alkoi myös pyöristyä tuntumalle oikein kivasti. Vähän se meinasi liirailla ulkopohjettani vasten ja karata ympyrältä ulospäin, mutta noin muuten se tuntui todella hyvältä. Teimme ravista myös käyntisiirtymisiä. Alkuun Jasmin teki nämä todella töksähtävästi ja meinasi joka kerta pysähtyä, sillä (kuten hetken päästä tajusin) tein itse siirtymiset pelkällä ohjalla... Kun passivoin käteni ja aloin tehdä siirtymiset enemmän istunnalla, ei Jasminkaan enää yllättäin töksähdellyt. Vasempaan kierrokseen Jasmin oli vielä melkein parempi kuin oikeaan. Siinä se ei liiraillut ulospäin yhtään, vaan kääntyi juuri sinne minne halusin ja tuntui suoremmalta. Se myös liikkui pyöreämmin.

Ravi-käynti-siirtymisten jälkeen teimme myös pysähdyksiä ravista. Näissä meidän piti ajatella "luisuvamme" pysähdykseen yhden käyntiaskeleen kautta. Alkuun käytin jälleen liikaa kättä, mutta kun tajusin rentouttaa sen, sujuivat pysähdyksetkin paremmin. Teimme myös muutaman kerran takaosankäännöksiä käynnissä, mutta näissä en osannut käyttää oikeita apuja, sillä Jasmin jännitti suunsa saman tien ja käännöksestä tuli liian suuri.

Loppukeventelyissä Jasmin tuntui todella hyvältä ja se venytti varsinkin ihan alussa oikein hyvin eteen-alas. Se liikkui reippaasti muttei kiireisesti ja taipui hyvin. Vähitellen se kyllä alkoi vähän kiihdyttää vauhtiaan, mutta se sallittakoon.

Tämä tunti oli kyllä aikamoinen silmien avaaja. En tiedä, oliko Jasminilla vain hyvä päivä vai pitikö se tästä ratsastustavasta enemmän, mutta minä ainakin pidin tämän päivän ohjeista :D Ohjia ei tarvinnut vetää heti vahvalle tuntumalle, joten voimat eivät loppuneet kesken. Jalkojakin piti rentouttaa melkein liioitellen, joten nekään eivät samalla tavalla väsyneet. Kun alun vaikeuksista päästiin yli, huomasin saman tien, kun tein jotain, mistä Jasmin ei pitänyt: jos lantioni lähti liikkumaan liikaa eteen-taakse (askellajista riippumatta), jos otin liian terävän ohjasotteen (oikeastaan jos tein kädellä yhtään mitään :D ), jos jalkani alkoivat jännittyä tai jäivät jännittyneiksi. Olen melko varma, että tämän tunnin oivallukset toimivat monille muillekin hevosille, joten nämä pitää pitää mielessä! Ja jos Jasmin toimisi joka kerta tällä tavalla, sitä olisi oikein suuri ilo ratsastaa! Katsotaan, miten seuraava kerta menee, että oliko tämä vain superhyvä päivä vai löytyikö Jasminista toimivat nappulat.