18.1. Christel Vihman istuntavalmennus

Olin ensimmäistä kertaa Christel Vihman istuntavalmennuksessa. Ratsuksi olin toivonut Masia, ja Masin sainkin.

Aluksi Christel katsoi istuntaani hevosen ollessa paikoillaan. Hän tutki lonkkieni liikkuvuutta (?) ja jalkojeni painopistettä. Hän käänsi lantiotani taaksepäin ja sanoi, että minun pitää itse kääntäessäni ajatella vain kääntäväni luita ilman, että jännitän vatsalihaksia. Rintalastaani minun pitää ajatella hieman taaksepäin. Näiden korjausten jälkeen minusta tuntui, että istuin lysyssä ja selkä C:n muotoisena, mutta peilistä näytin kyllä istuvani ihan suorassa. Kun Christel tässä asennossa heilutti lantiotani eteen ja taakse, koko Masi heilui mukana :D Se oli aika metka tunne. Masi myös selkeästi rentoutui, kun Christel käsitteli istuntaani, se alkoi mutustella kuolainta ja pärisi välillä.

Käynnissä Christel käski minun ajatella, että lonkat painuvat vuorotellen ihan rentoina alaspäin hevosen askelten tahdissa. Christel myös huomasi, että kun käytän oikeaa pohjetta, koko jalkani jännittyy lonkasta asti, kun taas vasen jalka pysyy rennompana. Minun pitää siis ajatella jalkani ihan rennoksi lonkasta asti (korkeintaan polvinivel saa vähän jämäköityä koukkuun päin), kun käytän sitä, ja ajatella käyttäväni pohjetta ennemmin alas- kuin ylöspäin. Kaarteissa minun piti myös ajatella, että ylävartaloni kääntyy koko takin vetoketjun matkalta käännöksen suuntaan, enkä saanut kallistaa ylävartaloani yhtään sivulle.

Tulin muutaman kerran pohkeenväistöä pituushalkaisijalta uraa kohti. Tässä minun piti keskittyä erittäin kevyisiin pohjeapuihin ja käyttää tarvittaessa ulko-ohjaa hidastamaan etuosaa. Väistö onnistuikin oikein hyvin ilman minkäänlaista vänkäämistä ja jännitystä!

Ympyrällä Christel käski minun ajatella avotaivutusmaisesti ja kääntää vetoketjulinjaani sisäänpäin. Kun sain tämän onnistumaan, Masi rentoutui kuolaimelle ihana kevyenä! Ohjat olivat tässä vaiheessa ennemmin puolipitkät kuin lyhyet.

Seuraavaksi minun piti siirtyä kevyeeseen raviin. Tässä Christel sanoi, että kevensin hyvin suoraan ylöspäin. Hän käski minun kuitenkin ajatella polviniveleni aktiiviseksi koko ajan. Käteni minun piti pitää riittävän edessä (tästä on muuten nyt jo kolme eri opea sanonut, että kevyessä ravissa nyrkkini siirtyy liian taakse!) ja ajatella aavistuksenomainen suoristus kyynärniveleen aina, kun kevennys on ylhäällä. Pienen pieni asia, mutta eron Masissa huomasi kyllä heti. Eteenpäin pyytävää pohjetta pitäisi myös käyttää aina silloin, kun kevennys on ylhäällä, mutta tästä en kyllä ole oikein ikinä saanut kiinni. Pitääpä keskittyä jatkossa siihen. Se varmaan helpottuu, kun polvinivelen pitää aktiivisena? Ope käski minun myös ajatella kylkiä aktiivisiksi. Hän havainnollisti tätä pitämällä kättään kyljelläni, ja minun piti "painaa" kylkeäni kättä vasten ilman, että liikutin selkärankaani mihinkään suuntaan. Löysin kyllä oikean lihaksen helposti (tanssitreenien lapatukiharjoituksista on hyötyä ;) ), mutta hevosen liikkuessa en enää muistanut keskittyä siihen.

Harjoitusravissa ope käski minun ajatella, että alaselkäni leviää sivuille ja alaspäin leveänä, rentona ja raskaana. Se saa myös pomppia rennosti ylös-alas. Samalla minun piti myös muistaa rentouttaa koko jalkani lonkasta asti, ja nyrkkieni piti joustaa aavistuksen verran eteen-taakse ravin tahdissa. Näillä ohjeilla sain istuttua Masin ravissa oikein mukavasti, ja aina jos tuntui vaikealta, piti muistaa käydä tämä lista läpi.

Istuntavalmennus oli erittäin tehokas ja koin taas monia uusia ahaa-elämyksiä! Osa oli samoja asioita kuin edellisen viikon yksityistunnilla, mutta vähän eri tavalla selitettynä, ja osa oli sellaisia, joita siellä ei käsitelty. Nyt vaan pitäisi päästä ratsastamaan paljon, että saisi nämä uudet keinot siirrettyä omaan ratsastukseen.