11.1. Elämäni paras laukannosto (ja muita onnistumisen hetkiä)!

Olin yksityistunnilla rästimässä yhtä ryhmätuntia, jolle en päässyt. Ratsukseni sain ihanan Pason. Tunnin aiheeksi toivoin keinoja nopeuttaa ja keventää apujani, sillä kuten olen kirjoittanut, tuppaavat varsinkin pohjeapuni olemaan liian hitaita ja voimakkaita. Ihan hirveästi emme tähän kuitenkaan keskittyneet, mutta se ei haitannut, koska perusistuntaa parannettiin senkin edestä!

Tunnin isoimpia teemoja oli seuraavat:

1. Ajattele istuntaa enemmän takareidelle, anna jalkojen halata hevosta ja siirrä kantapäätä taaksepäin. Erityisesti siirtymissä istu pystyssä. (Ei saa mennä etukenoon.)

2. Rentouta koko jalka lonkasta lähtien. Rentouta myös takapuoli. (Älä purista polvella.)

3. Kädet ovat oma erillinen yksikkönsä, jotka pystyvät pitämään kevyen, tasaisen tuntuman hevosen suuhun, vaikka keskivartalo tai jalat tekisivät ihan omiaan, kuten hölskyisivät tai puristaisivat. (Älä jännitä hartioita.)

4. Kaarteissa molemmat kyljet ovat yhtä pitkät. (Älä lähde kippaamaan ylävartalolla sisään.)

Ja voi veljet, mitä hetkiä tunnin aikana koinkaan! Ensimmäisen kerran heinäkuun jälkeen minusta tuntui, että osaan jälleen ratsastaa!

En edes heti tunnin jälkeen tuoreeltaan tarkkaan muistanut, mitä asioita teimme missäkin järjestyksessä, mutta alla tarkempia selityksiä yksittäisistä harjoituksista.

Aluksi minun piti ratsastaa oikeassa kierroksessa pääty-ympyrällä käynnissä ilman jalustimia voltit jokaiseen pisteeseen, jossa ympyrä kohtaa uran (eli yhteensä neljä kertaa ympyrän aikana). Minun piti huolehtia siitä, että jalkani ovat lonkasta asti aivan rennot, polvi ei purista, ja että molemmat kylkeni ovat yhtä pitkät. Rennoilla jaloilla käytetään pohjeapu, jonka jälkeen jalat rentoutetaan jälleen täysin! Tämä jalkojen rentous oli yllättävän vaikeaa säilyttää. Todella helposti sitä jää koko ajan varmistelemaan ja "tökkimään" hevosta eteenpäin, jolloin jalka jännittyy ja jää häiritsemään hevosta. Aluksi Paso liiraili voltit vähän miten sattuu, kun keskityin täysin omaan istuntaani enkä juurikaan hevosen ratsastamiseen, mutta kun sain omista palikoistani vähän otetta ja pystyin sitä myötä vaikuttamaan myös hevoseen, alkoi Pasokin asettua ja taipua volteilla paremmin. Minun piti myös huolehtia siitä, ettei Pason käynti sammu liikaa volttien aikana. Tässä tehtävässä tajusin tosiaan tuon jalkojen palauttamisen aivan rennoiksi jokaisen pohjeavun jälkeen, ja miten paljon se helpotti oman istunnan hallinnan säilyttämistä.

Seuraavaksi jätimme voltit pois ja teimme neljään pisteeseen pysähdykset. Tässä ope käski minun pitää huolen siitä, ettei pohkeeni siirry liikaa eteen vaan pysyy riittävän takana. Lisäksi käsi ei saa vaikuttaa yhtään taaksepäin, vaan tekee omalla paikallaan pieniä pidätteitä ja myötäyksiä. Myöskin hengitykseen keskityttiin paljon: sisäänhengityksellä valmisteltiin pysähdys, ja se toteutettiin yhdessä uloshengityksen (samalla vatsalihakset jännittyvät), pienenpienen etunojan ja hidastavan jalan avulla. Paso reagoi tähän ihanan herkästi, ja vaikka käytinkin etenkin aluksi liikaa kättä taaksepäin, muistin myös ajatella sisäreisiä pidättävänä apuna. Vatsalihakset jäivät itselläni ehkä vähän liian vähälle huomiolle, mutta kyllähän sen eron huomasi heti, jos ne muisti ottaa kunnolla mukaan. Minun piti myös huolehtia siitä, että Paso pysähtyy kunnolla, sillä se ei meinannut malttaa pysähtyä täysin vaan olisi jatkanut käyntiä heti, kun myötäsin jarruttavat avut.

Sitten siirryin kevyeeseen raviin. Muistaakseni tehtäväni tässä oli vain ravata ympyrän kaarta ja keskittyä jälleen jalkojeni rentouteen. Se oli keventäessä yllättävän vaikeaa, mutta ehdottoman hyödyllistä keskittyä siihenkin!

Sitten nostin jalustimet kaulalle ja tein suunnanvaihdon vasempaan kierrokseen, jossa tehtävänä oli ratsastaa ympyrän sisään neljä volttia harjoitusravissa, ja jokaisen voltin välit (eli ympyrän ura) käynnissä. Ravi piti nostaa heti, kun hevosta alkoi kääntää voltille, ja käyntiin piti siirtyä ympyrän uran kohtaavassa pisteessä. Tässä minun piti huolehtia siitä, että Paso pysyy riittävän pienellä volttiuralla, sillä se meinasi liirata oikea lapa edellä liian isolle voltille. Minun piti myös vaatia siltä nopeat reaktiot siirtymisapuihin ja pitää itseni suorassa (niin sivu- kuin etu-/takasuunnassa).

Seuraavaksi nostin laukan tässä vasemmassa kierroksessa, ja tehtävänä oli vain laukata ympyräuraa ilman jalustimia. Nostossa nojasin jälleen vähän liikaa eteen, mistä ope huomautti. Laukassa minulla kesti hetken rentoutua, mutta koska Paso tuntui laukkaavan rauhassa ja tahdissa, aloin itsekin vähitellen rentoutua. Ope käski minun tässäkin nojata enemmän taakse ja siirtää istuntaani takareisille. Aluksi se tuntui todella oudolta, sillä olen nimen omaan yritänyt nojata enemmän eteenpäin ja rentouttaa pakarani. Ehkä korjaukseni on sitten mennyt yli neutraalista asennosta, en tiedä. Joka tapauksessa ope vaati minua koko ajan enemmän taaksepäin, koska en saanut aivoissani päätettyä, että nyt pentele nojaan sinne. Ärsyttävää, kun pää vastustaa open neuvoja :(

Siirtymisessä harjoitusraviin sain aika nopeasti Pason ravin tahdista kiinni, mistä olin aika ylpeä ^^ Ravissa tein suunnanvaihdon ja sen jälkeen nostin oikean laukan. Ennen nostoa ope muistutti minua pitämään itseni pystyssä. Itse keskityin lisäksi pitämään jalkani rentoina ja myötäämään sisäohjasta. Ja millainen nosto siitä tulikaan - annoin kevyen laukannostoavun, pidin itseni pystyssä ja tunsin, miten Paso ponnisti meidät molemmat yhdessä laukkaan. Ei minkäänlaista sählinkiä, ei minkäänlaista rytmin hakemista - olin joka hetken menossa samaan suuntaan Pason kanssa. Ihan mahtava fiilis!

Oikeassa kierroksessa minusta tuntui, etten istunut ihan yhtä symmetrisesti kuin vasemmassa, eikä Pasonkaan laukan tahti ollut yhtä hyvä vaan se oli vähän kiireinen. Siitä huolimatta sain rentoutettua jalkojani koko ajan enemmän ja "kiedottua" niitä Pason ympärille. Jossain vaiheessa Paso alkoi jännittyä aina kentän keskipistettä lähimpänä olevalla ympyrän sivulla, ja yhden kerran se sitten otti pienet lähdöt siitä. Oma reaktioni oli nostaa kädet ylös ja taaksepäin, mistä ope tosi nopeasti huomautti. Muuten minulla ei ollut mitään vaikeuksia pysyä Pason selässä, sillä istuin siellä niin rennosti ja hevosen ympärillä! Ope kommentoikin, että tuollainen lähtö oli oikein hyvä tasapainoharjoitus.

Laukan jälkeen piti vielä tehdä hallittu siirtyminen raviin ja jatkaa harjoitusravissa. Kun sain istuntani kasaan (mikä muuten kävi aika nopeasti), pyysi ope vielä vähän isompaa ravia, ja vielä vähän isompaa.

Tämä tunti oli kyllä ihan huippu! Yksityistunnit on vaan niin tehokkaita ryhmätunteihin verrattuna (vaikka olisikin pienryhmätunteja). Sain open huomion täysin itselleni, ja hänellä oli kärsivällisyyttä korjata samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Ja se johti sitten onnistumisiin! Toki Paso oli hevosena helppo istuntatunnin kannalta, kun sillä on niin tasaiset askeleet, mutta ehkä juuri siksi pääsinkin istumaan sen askeleisiin niin hyvin. Ei haittaa yhtään, ettei alla ollut vaativampi hevonen =)