24.10. Uusi yritys Asterixin kanssa
Tälle tunnille sain ratsukseni jälleen Asterixin, joten pääsin yrittämään sen kanssa uudestaan melko pian edellisen epäonnisen tunnin jälkeen. Tunnin aiheena oli pääty-ympyrät ja siirtymiset.
 |
| Asterix näyttää tässä ihan aasilta <3 |
 |
| Asterix on kyllä niin herttainen! |
Alkuraveissa Asterix ei enää ollut ihan yhtä jännittynyt kuin kaksi viikkoa aiemmin, mutta edelleen minulla oli vaikeuksia hallita kehoani sen selässä. Keskityin ottamaan pohkeilla vähän vahvemman "tuen", jotta ne pysyisivät paremmin paikallaan eikä niiden heilunta häiritsisi Asterixia niin paljon. Se auttoikin vähän, mutta siitä huolimatta jäin vähän könöttämään etukenossa enkä päässyt istumaan kunnolla takajalkojen "päälle". Tuntuma oli jo vähän helpompi pitää tasaisena kuin viimeksi.
Ensin teimme pääty-ympyrät kevyessä ravissa ja pitkien sivujen keskelle piti tehdä siirtyminen käyntiin. Tilan puutteessa jouduin tekemään siirtymisten sijaan pysähdyksiä aika usein. Alkuun en taas saanut Asterixiin otetta muuten, joten jouduin nostamaan käsiäni saadakseni pidätteet läpi. Ope kuitenkin sanoi, että se hankaloittaa hevosen työstämistä jatkossa, koska hevonen jännittää selkänsä nostaessaan päätänsä. Tämän jälkeen yritinkin pitää kädet alhaalla ja tarvittaessa vetää niitä itseeni päin, jos kevyempi pidäte ei mennyt läpi. Vähitellen pääsin paremmin ja paremmin istumaan tiiviisti Asterixin ravissa, jolloin pidätteet tulivat helpommin, kun sain keskivartaloni mukaan niihin.
Seuraavaksi siirryimme tekemään pääty-ympyrät laukassa ja siirtymiset harjoitusraviin pitkillä sivuilla. Asterixilla oli taas vauhtia vaikka muille jakaa, joten ope päätti teettää tehtävää meillä vasta sen jälkeen, kun muut olivat laukanneet, jottei Asterix innostuisi toisista hevosista niin paljon. Vasempaan kierrokseen minulla oli jälleen todella hutera olo Asterixin selässä ja minusta tuntui, että se heitti minut jokaisella askeleella aina vain enemmän ja enemmän oikealle. Kun Asterix ei vastannut kunnolla pidätteisiini, ope käski minun käyttää "norsujarrua", eli viedä sisäkäsi kaulan yli vastakkaiselle puolelle ja painaa ohja alas kaulaan kiinni, ja tehdä ulkokädellä pidäte suoraan ylöspäin. Sisäkäsi lukitsi siis sisäohjan niin, ettei hevonen päässyt kääntämään päätään ulospäin ja ulko-ohjan pidäte ylöspäin toimi tehokkaasti. Alkuun minulla oli suuria vaikeuksia koordinoida käsiäni, sillä olisin halunnut nostaa sisäkättä, mutta kun sain kädet toimimaan, alkoi pidätekin mennä läpi. Jonkin aikaa näitä käytettyäni sain Asterixia jo vastaamaan ihan tavallisiin pidätteisiin. Ja kun sain sen laukkaa rauhallisemmaksi ja tasaisemmaksi, pääsin istumaan sinne paremmin ja - yllätys yllätys - käyttämään keskivartaloani pidätteissä. Oikeaan kierrokseen laukka oli jälleen helpompaa, mutta edelleen alkuun liian nopeaa. Siinäkin "norsujarrut" kuitenkin tehosivat, ja sain Asterixin hidastamaan välillä ihan normaalilla pidätteellä.
Kaiken kaikkiaan tunti meni siinä mielessä huonosti, että alkuun olin ihan hukassa kroppani kanssa, mutta siinä mielessä taas hyvin, että tunnin edetessä pääsin istumaan Asterixin askeliin paremmin ja sain kroppani mukaan toimintaan, jolloin pääsin ratsastamaan "normaalisti" ja Asterix tuntui olevan hallinnassani. Asterix on kyllä todella opettavainen hevonen, sillä se kyllä tekee sen, mitä ratsastaja pyytää. Ratsastajan (minun ainakin) vaan on todella vaikeaa pyytää siltä asioita oikein, jos ei pysty istumaan sen liikkeissä... Opettavainen tunti siis!
Seuraavaksi siirryimme tekemään pääty-ympyrät laukassa ja siirtymiset harjoitusraviin pitkillä sivuilla. Asterixilla oli taas vauhtia vaikka muille jakaa, joten ope päätti teettää tehtävää meillä vasta sen jälkeen, kun muut olivat laukanneet, jottei Asterix innostuisi toisista hevosista niin paljon. Vasempaan kierrokseen minulla oli jälleen todella hutera olo Asterixin selässä ja minusta tuntui, että se heitti minut jokaisella askeleella aina vain enemmän ja enemmän oikealle. Kun Asterix ei vastannut kunnolla pidätteisiini, ope käski minun käyttää "norsujarrua", eli viedä sisäkäsi kaulan yli vastakkaiselle puolelle ja painaa ohja alas kaulaan kiinni, ja tehdä ulkokädellä pidäte suoraan ylöspäin. Sisäkäsi lukitsi siis sisäohjan niin, ettei hevonen päässyt kääntämään päätään ulospäin ja ulko-ohjan pidäte ylöspäin toimi tehokkaasti. Alkuun minulla oli suuria vaikeuksia koordinoida käsiäni, sillä olisin halunnut nostaa sisäkättä, mutta kun sain kädet toimimaan, alkoi pidätekin mennä läpi. Jonkin aikaa näitä käytettyäni sain Asterixia jo vastaamaan ihan tavallisiin pidätteisiin. Ja kun sain sen laukkaa rauhallisemmaksi ja tasaisemmaksi, pääsin istumaan sinne paremmin ja - yllätys yllätys - käyttämään keskivartaloani pidätteissä. Oikeaan kierrokseen laukka oli jälleen helpompaa, mutta edelleen alkuun liian nopeaa. Siinäkin "norsujarrut" kuitenkin tehosivat, ja sain Asterixin hidastamaan välillä ihan normaalilla pidätteellä.
Kaiken kaikkiaan tunti meni siinä mielessä huonosti, että alkuun olin ihan hukassa kroppani kanssa, mutta siinä mielessä taas hyvin, että tunnin edetessä pääsin istumaan Asterixin askeliin paremmin ja sain kroppani mukaan toimintaan, jolloin pääsin ratsastamaan "normaalisti" ja Asterix tuntui olevan hallinnassani. Asterix on kyllä todella opettavainen hevonen, sillä se kyllä tekee sen, mitä ratsastaja pyytää. Ratsastajan (minun ainakin) vaan on todella vaikeaa pyytää siltä asioita oikein, jos ei pysty istumaan sen liikkeissä... Opettavainen tunti siis!
Kommentit
Lähetä kommentti