14.11. Pate yllättää
Tälle tunnille sain ratsuksi Paten. Viime aikoina en ole ollut kovin innoissani sillä menemisestä, sillä Pate on minulle aavistuksen pieni, jolloin joudun jättämään jalustimet vähän epämukavan lyhyiksi enkä oikein siltikään saa pohjetta kunnolla tuntumalle. Lisäksi Pate on aika vempula, joten siihen on välillä todella hankala saada minkäänlaista otetta. Tällä kertaa Pate tuli suoraan edelliseltä tunnilta, joten liekö sillä ollut vaikutusta siihen, että se kulki lopputunnista jo aika kivastikin.
Alkuverryttelynä meidän piti ratsastaa loivakaarista kiemurauraa molemmille pitkille sivuille ja tehdä kaarten keskelle voltit kaaren sisäpuolelle, mikäli koki siitä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa oman ratsunsa kanssa. Ensin tulimme tehtävää useamman kerran käynnissä, ensin vasemmassa kierroksessa. Käynnissä Pate oli aika hidas ja tykkäsi koko ajan asettua ulospäin. Se oikoi kulmia aika huolella ja kentän keskellä luimi toisille hevosille aina, kun ne tulivat viittä metriä lähemmäs. Ope käski minun pitää vakaan ja vahvan ulkokäden ja ratsastaa paljon sisäpohkeella, tarvittaessa raipalla avustaen. En oikein tiedä, onnistuinko toteuttamaan näitä neuvoja kunnolla, sillä Pate ei ainakaan kovin nopeasti muuttunut yhtään paremmaksi. Kaikkein eniten onnistuin ehkä keskittymään siihen, etten jää vetämään sisäohjalla vaan puristelen sitä nyrkkiin ja myötään koko ajan ja tämän lisäksi käytän sitä vähän johtavana. Volteilla Pate alkoikin myödätä niskastaan ainakin jollain lailla (siis myötäsi siihen suuntaan, mihin minä halusin, eikä katsellut ulospäin), vaikkei ihan täysin rehellisesti ja tasaisesti. Ravissakin Pate oli alkuun todella laiska, ja ope käski koko ajan ratsastaa sitä eteenpäin. En oikein onnistunut siinä kunnolla, ennen kuin ratsastimme aika lähelle erästä toista hevosta ja sen perässä vähän spurtatin Patea. Se sai siitä kyllä vauhtia kavioidensa alle, mutta sitten se jäi seuraamaan isompaa hevosta ja sen ravi meni vähän kipitykseksi :D Minulla kesti muutama kierros tajuta, että jos itse pysyisin pystyssä ja keventäessä ikäänkuin avaisin lonkkiani eteenpäin, saattaisi se ehkä vaikuttaa Paten vauhtiin... Joka tapauksessa tästä spurtatuksesta Pate sai lisäenergiaa, jota oli sitten helppo kanavoida kiemuroilla ja volteilla oikeisiin paikkoihin. Ravissa sainkin vähitellen Pate enemmän ulko-ohjalle ja pääsin pitämään sisäohjan lähes löysänä. Käynnissäkin siinä olisi varmaan onnistunut, jos olisi vaan käyttänyt tehokkaampaa pohjetta, mitä en siis jostain syystä (taaskaan) osannut tehdä. Oikeaan kierrokseen tehtävä tuntui vähän helpommalta, en tiedä johtuiko se helpommasta suunnasta vai siitä, että aloin saada omaa pakkaa vähän paremmin kasaan ja sitä myötä Patekin alkoi toimia paremmin.
Välikäyntien jälkeen siirryimme pohkeenväistötehtävään: ensin oikeassa kierroksessa pitkän sivun alusta käynnissä väistö pituushalkaisijalle, suoristuksen jälkeen siirtyminen raviin, pitkän sivun alussa vastalaukan nosto ja pitkän sivun lopussa takaisin raviin, päädyssä taas käyntiin ennen väistöä. Nostin jalustimet kaulalle, kun näin erään toisen ratsastajan tekevän niin. Aluksi Paten vauhti hiipui väistössä aika tehokkaasti eikä se juuri kuunnellut minun apujani, vaan painoi vain väistön läpi mentaliteetilla "näin tämä on aina ennenkin tehty". Ensimmäinen laukannostoyritykseni oli jälleen surkea, enkä edes muistanut siirtyä raviin sitä ennen. Toisella kerralla sain noston tehtyä puolessa välissä pitkää sivua, ja siitä eteenpäin Pate nostikin vastalaukat aika kivasti, kun se alkoi ennakoida niitä. Väistöt menivät välillä hyvin ja välillä huonommin, mutta en oikein yhtään osannut analysoida niitä itse, että mikä niihin milloinkin vaikutti ja mitä olisi pitänyt korjata. Väistöt oli tarkoitus valmistella huolellisesti, eli asetus ulos (tai siis väistöstä poispäin) ja asettava ohja jää vakaasti tuntumalle "estämään" pään kääntämisen suoraksi, väistön ulkokäsi tekee puolipidätteitä, väistättävä pohje väistättää aina tarvittaessa ja vastakkainen pohje huolehtii riittävästä etenemisestä. Minulta meni nämä valmistelut kyllä ihan harakoille, sillä Pate tuntui tosiaan vaan asettavan itsensä valmiiksi tiettyyn asentoon ja melkein siirtyvän itse sivulle. Ope olisi halunnut takajalkoja aktiivisemmiksi, joten kun otin raippaa vähän avuksi, loppui Paten himmailu.
Vasempaan kierrokseen minusta tuntui, että valuin väistön aikana todella reilusti väistön suuntaan, ja yritinkin korjata itseäni keskemmälle hevosta. Ope halusi nähdä vähän jyrkempää väistöä, missä onnistuinkin, kun vaan vaadin Patelta enemmän. Tähänkin suuntaan vastalaukat nousivat pääsääntöisesti hyvin. Muutaman kerran tosin Pate ei millään suostunut taipumaan sisäänpäin ennen nostoa olevassa kulmassa, mutta näistä nostoista tuli silti melkein parempi kuin niistä, joita ennen Pate taipui hienosti sisäänpäin kulmassa. Tässä kierroksessa sain aika kivoja pätkiä, jolloin Pate oli sisäohjaan kevyt ja ulko-ohjalle tasainen, taipui hyvin sisälle ja kuunteli pohjettani. Laukassa huomasin kyllä molemmissa kierroksissa jännittävänä sisäreisiäni, kun Pate tuntui vähän tahmealta laukkaamaan. Siitä olisi pitänyt päästä irti :/
Loppuraveissa Pate kulki hetkittäin aika kivasti, kun osasin pitää käden kevyenä ja pohkeeni aktiivisina. Kokonaisuudessaan tunti oli aika epätasainen. Sain Patelta ihan tosi kivoja pätkiä, mutta olin aika pihalla siitä, miten olin ne onnistunut saamaan esiin :D
Mikä meni hyvin:
+ En jäänyt vetämään sisäkädellä
+ Tajusin keventää pystyssä
+ Vastalaukat nousivat alkua lukuun ottamatta hyvin
+ Sain Patea loppua kohden aika reippaaksi
Missä jäi parannettavaa:
- Pohkeeni jäivät ihan liian laimeiksi
- Laukassa puristin sisäreisillä
- Olisin voinut tajuta ottaa ulko-ohjan vahvemmaksi jo aiemmin
Alkuverryttelynä meidän piti ratsastaa loivakaarista kiemurauraa molemmille pitkille sivuille ja tehdä kaarten keskelle voltit kaaren sisäpuolelle, mikäli koki siitä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa oman ratsunsa kanssa. Ensin tulimme tehtävää useamman kerran käynnissä, ensin vasemmassa kierroksessa. Käynnissä Pate oli aika hidas ja tykkäsi koko ajan asettua ulospäin. Se oikoi kulmia aika huolella ja kentän keskellä luimi toisille hevosille aina, kun ne tulivat viittä metriä lähemmäs. Ope käski minun pitää vakaan ja vahvan ulkokäden ja ratsastaa paljon sisäpohkeella, tarvittaessa raipalla avustaen. En oikein tiedä, onnistuinko toteuttamaan näitä neuvoja kunnolla, sillä Pate ei ainakaan kovin nopeasti muuttunut yhtään paremmaksi. Kaikkein eniten onnistuin ehkä keskittymään siihen, etten jää vetämään sisäohjalla vaan puristelen sitä nyrkkiin ja myötään koko ajan ja tämän lisäksi käytän sitä vähän johtavana. Volteilla Pate alkoikin myödätä niskastaan ainakin jollain lailla (siis myötäsi siihen suuntaan, mihin minä halusin, eikä katsellut ulospäin), vaikkei ihan täysin rehellisesti ja tasaisesti. Ravissakin Pate oli alkuun todella laiska, ja ope käski koko ajan ratsastaa sitä eteenpäin. En oikein onnistunut siinä kunnolla, ennen kuin ratsastimme aika lähelle erästä toista hevosta ja sen perässä vähän spurtatin Patea. Se sai siitä kyllä vauhtia kavioidensa alle, mutta sitten se jäi seuraamaan isompaa hevosta ja sen ravi meni vähän kipitykseksi :D Minulla kesti muutama kierros tajuta, että jos itse pysyisin pystyssä ja keventäessä ikäänkuin avaisin lonkkiani eteenpäin, saattaisi se ehkä vaikuttaa Paten vauhtiin... Joka tapauksessa tästä spurtatuksesta Pate sai lisäenergiaa, jota oli sitten helppo kanavoida kiemuroilla ja volteilla oikeisiin paikkoihin. Ravissa sainkin vähitellen Pate enemmän ulko-ohjalle ja pääsin pitämään sisäohjan lähes löysänä. Käynnissäkin siinä olisi varmaan onnistunut, jos olisi vaan käyttänyt tehokkaampaa pohjetta, mitä en siis jostain syystä (taaskaan) osannut tehdä. Oikeaan kierrokseen tehtävä tuntui vähän helpommalta, en tiedä johtuiko se helpommasta suunnasta vai siitä, että aloin saada omaa pakkaa vähän paremmin kasaan ja sitä myötä Patekin alkoi toimia paremmin.
Välikäyntien jälkeen siirryimme pohkeenväistötehtävään: ensin oikeassa kierroksessa pitkän sivun alusta käynnissä väistö pituushalkaisijalle, suoristuksen jälkeen siirtyminen raviin, pitkän sivun alussa vastalaukan nosto ja pitkän sivun lopussa takaisin raviin, päädyssä taas käyntiin ennen väistöä. Nostin jalustimet kaulalle, kun näin erään toisen ratsastajan tekevän niin. Aluksi Paten vauhti hiipui väistössä aika tehokkaasti eikä se juuri kuunnellut minun apujani, vaan painoi vain väistön läpi mentaliteetilla "näin tämä on aina ennenkin tehty". Ensimmäinen laukannostoyritykseni oli jälleen surkea, enkä edes muistanut siirtyä raviin sitä ennen. Toisella kerralla sain noston tehtyä puolessa välissä pitkää sivua, ja siitä eteenpäin Pate nostikin vastalaukat aika kivasti, kun se alkoi ennakoida niitä. Väistöt menivät välillä hyvin ja välillä huonommin, mutta en oikein yhtään osannut analysoida niitä itse, että mikä niihin milloinkin vaikutti ja mitä olisi pitänyt korjata. Väistöt oli tarkoitus valmistella huolellisesti, eli asetus ulos (tai siis väistöstä poispäin) ja asettava ohja jää vakaasti tuntumalle "estämään" pään kääntämisen suoraksi, väistön ulkokäsi tekee puolipidätteitä, väistättävä pohje väistättää aina tarvittaessa ja vastakkainen pohje huolehtii riittävästä etenemisestä. Minulta meni nämä valmistelut kyllä ihan harakoille, sillä Pate tuntui tosiaan vaan asettavan itsensä valmiiksi tiettyyn asentoon ja melkein siirtyvän itse sivulle. Ope olisi halunnut takajalkoja aktiivisemmiksi, joten kun otin raippaa vähän avuksi, loppui Paten himmailu.
Vasempaan kierrokseen minusta tuntui, että valuin väistön aikana todella reilusti väistön suuntaan, ja yritinkin korjata itseäni keskemmälle hevosta. Ope halusi nähdä vähän jyrkempää väistöä, missä onnistuinkin, kun vaan vaadin Patelta enemmän. Tähänkin suuntaan vastalaukat nousivat pääsääntöisesti hyvin. Muutaman kerran tosin Pate ei millään suostunut taipumaan sisäänpäin ennen nostoa olevassa kulmassa, mutta näistä nostoista tuli silti melkein parempi kuin niistä, joita ennen Pate taipui hienosti sisäänpäin kulmassa. Tässä kierroksessa sain aika kivoja pätkiä, jolloin Pate oli sisäohjaan kevyt ja ulko-ohjalle tasainen, taipui hyvin sisälle ja kuunteli pohjettani. Laukassa huomasin kyllä molemmissa kierroksissa jännittävänä sisäreisiäni, kun Pate tuntui vähän tahmealta laukkaamaan. Siitä olisi pitänyt päästä irti :/
Loppuraveissa Pate kulki hetkittäin aika kivasti, kun osasin pitää käden kevyenä ja pohkeeni aktiivisina. Kokonaisuudessaan tunti oli aika epätasainen. Sain Patelta ihan tosi kivoja pätkiä, mutta olin aika pihalla siitä, miten olin ne onnistunut saamaan esiin :D
Mikä meni hyvin:
+ En jäänyt vetämään sisäkädellä
+ Tajusin keventää pystyssä
+ Vastalaukat nousivat alkua lukuun ottamatta hyvin
+ Sain Patea loppua kohden aika reippaaksi
Missä jäi parannettavaa:
- Pohkeeni jäivät ihan liian laimeiksi
- Laukassa puristin sisäreisillä
- Olisin voinut tajuta ottaa ulko-ohjan vahvemmaksi jo aiemmin
Kommentit
Lähetä kommentti