8.9. Kolmas kerta toden sanoo...

Tällä kertaa menin tallille jo valmiiksi luovuttaneena kahden surkeasti menneen edellistunnin jäljiltä. Olin ihan varma, etten enää osaa yhtään mitään ja tälläkin tunnilla saan taas vaan yrittää roikkua mukana ja kiusata ratsuani.

Ratsukseni sain Sanin, tallin uusimman tulokkaan. Se näytti ihan hevoskokoiselta norjanvuonohevoselta, ja jälkikäteen selvitinkin tallin nettisivulta sen olevan vuonisristeytys. Sillä oli kaksivärinen vuonismainen pystyharja, siima selässä ja tiikerinraidat jaloissa. Ikinä ennen en ole nähnyt millään hevosella tiikerinraitoja, ja olin ajatellut niiden olevan melkein huijausta (:D)! Sani oli karsinassa todella herttainen ja utelias, ja äärettömän kiltti. Ulos se meinasi astella, ennen kun sain sille riimun päähän, ja ensimmäisen etujalan kaviota puhdistaessani se heilutteli jalkaa aluksi aika voimakkaasti, mutta muuten se seisoi paikallaan kiltisti hoitotoimenpiteiden ajan. Taluttaessa Sani marssi tarmokkaasti eikä olisi malttanut hidastaa menoaan jonon tahtiin, ja se olikin ainoa asia sen kanssa, joka ei maasta käsin meinannut sujua - hidastaminen ja paikoillaan seisominen.

Tunnille saimme jälleen Freejump Collier -apuohjat (tässä vaiheessa herttaisen hevosen tuoma hetkellinen helpotus meinasi taas kadota ja alakulo iskeä). Tällä kertaa saimme säätää niiden pituuden itse, ja laitoinkin omani aiempia kertoja selvästi pidemmiksi. Siltikään en saanut vapailla ohjilla mennessä kyynärpäihini riittävää kulmaa, mutta ope sanoi sen helpottuvan sitten, kun ohjat otetaan käteen.

Tunnin alkuun menimme hetken istunta-asioihin keskittyen ilman Freejump Colliereja. Meidän piti keventää rytmillä kaksi askelta ylhäällä, yksi askel alhaalla. Alkuun olin ihan hukassa, mutta aika nopeasti löysin jaloilleni oikean asennon, ja pääsin myös hellittämään ohjista. Muistaakseni minun piti siirtää jalkojani jonkin verran taaemmas, jotta löysin tasapainon kevennykseen. Seuraavaksi menimme hetken kevyessä istunnassa ja teimme siinä pysyen siirtymisiä ravin ja käynnin välillä (kylläpä jalkojen lihakset väsyivät nopeasti! :D Pitäisi päästä treenaaman kevyttä istuntaa jonnekin ihan erikseen...). Sani tuntui ihan järkevältä tapaukselta. Vähän se ehkä oli hidas, ja katseli paljon ympärilleen sekä aristeli kentän kulmia, mutta yhtään se ei säpsynyt tai varsinaisesti kieltäytynyt menemästä sinne, minne pyysin. Kuikuilu ei sinänsä ollut mikään ihme, koska Sani oli vasta toista päivää nykyisellä tallilla.

Seuraavaksi laukkasimme pääty-ympyrällä vasempaan. Laukannosto tuotti minulle taas hankaluuksia, mutta itse laukka sujui ihan ok. Hyvän laukan löydyttyä meidän piti ottaa ohjat yhteen käteen ja nostaa vapaa käsi vaakatasoon sivulle. Tämä sujui meiltä ihan ok, mitä nyt Sani ei millään meinannut pysyä riittävän isolla ympyrällä. Ope käski minun korjata sitä jalalla käden sijaan.

Laukan jälkeen nostimme jalustimet kaulalle ja otimme Freejump Collierit käyttöön, ja siirryimme oikeaan kierrokseen harjoitusraviin ympyrälle. Tässä meidän tehtävänämme oli vain keskittyä istumaan hyvin ja tarjoamaan hevoselle tasainen tuntuma. Alkuun jouduin taas tappelemaan itseni kanssa, etten turhautunut Collieriin jo saman tien. Suurempi pituus kuitenkin tuntui auttavan tässä, sillä sain pidettyä kyynärkulmani paljon paremmin ilman, että apuohja veti minua etukenoon. Välillä muistin keskittyä rentouttamaan molemmat jalkani (etenkin sisäjalan), ja muistin myös miettiä liinatunnilla saamaani ohjetta, etten saa katsoa liian pitkälle ympyrällä eteenpäin, jottei ylävartaloni taitu sisäänpäin (sisäkylki lysyssä). Teimme myös siirtymisiä käyntiin ja takaisin raviin pituushalkaisijaa ylitettäessä. Sani tuntui näissä mukavan herkältä, mutta itse pidätin ehkä vähän liikaa ohjasta istunnan sijaan.

Loppuraveissa Sani venytti kivasti tuntuman perään, vaikkei Collier enää ollutkaan ihan yhtä tukevasti kädessäni. Keventäessä maksimipituus tuntui jopa hieman pitkältä, sillä käden hyvä paikka sai Collierin löystymään. Tai sitten jäin taas könöttämään keventäessä, mikä on sekin ihan mahdollista. Sani ei olisi millään malttanut seistä paikoillaan Collierin irrottamisen, satulavyön löysäämisen ja jalustinten noston ajan, mikä saattoi johtua joko kentällä pörränneistä polttiaisista (minä löysin itseltäni kolme polttiaisen puremaa käsivarrestani seuraavan päivänä) tai sitten Sani vain on malttamattomampi tapaus.

Kokonaisuudessaan tunti meni hurjan paljon paremmin kuin kaksi edellistä. En tiedä, sainko vihdoin vähän kiinni Collierin käytöstä vai olivatko tunnin tehtävät muuten niin paljon helpompia, että sain rauhassa keskittyä Collierin käyttöön. Ja ehkä lisäpituus myös helpotti istumistani. Jalan kanssa minulla kyllä edelleen oli ongelma - en saanut käytettyä sitä riittävästi, ja kun käytin, en muistanut aloittaa pienesti. Äh.

Mikä meni hyvin:

+ Sain pidettyä kyynärkulman riittävänä lähes koko tunnin ajan

+ Laukassa sain pidettyä kädet paikoillaan ja "nostettua" jaloilla suurimman osan ajasta. Tässä tosin se "nostaminen" meinaa jäädä päälle, enkä saa pidettyä istuntaani samalla tavalla kasassa, kun lopetan nostamisen. Pitänee keskittyä pohtimaan tätä seuraavilla tunneilla...

+ Harjoitusravi-istuntaani olin tänään aika tyytyväinen, vaikka osan siitä varmasti mahdollisti Sanin mukavan pehmeät askeleet

Missä jäi parannettavaa:

- Enemmän jalkaa, ja aloita pienemmin

- Siirtymisissä vähemmän kättä ja enemmän istuntaa

- Laukannostot kuntoon...