29.9. Lupaava alku ja toimimaton pohje

Tälle tunnille sain ratsukseni Masin. Tunnin aiheena oli pohkeen ratsastaminen läpi. Tällä kertaa meillä ei ollut käytössä Freejump Colliereita, mistä olin erittäin iloinen =)

Aloitimme käynnissä ratsastamalla molemmille pitkille sivuille loivakaariset kiemuraurat, ja niiden keskelle voltit kiemuran "sisään". Keskityin erityisesti pitämään hyvän kyynärkulman ja ulko-ohjan tuntumalla, ja Masihan myötäsi niskastaan ihan samantien! Jonkin verran se alkutunnista aukoi suutaan, mikä johtui varmasti siitä ettei käteni ollut riittävän tasainen, mutta se kuitenkin myötäsi alaspäin (ja ainakaan niinä hetkinä, kun katsoin meidän menoa peilistä, Masi ei kuitenkaan painunut kuolaimen taakse) eikä painellut menemään pää taivaissa! Jes, osaan sentään jotain ^^ Heti käynnissä huomasin sen, että heti kun käytin pohkeita, päästin käteni suoristumaan liiaksi, ja kun hain kyynärkulman takaisin, lopettivat pohkeeni toimimisen. Selkeästi liikaa liikkuvia osia :D Mutta positiivista oli se, että kuitenkin muistin hakea kyynärkulman aina takaisin, ja jopa onnistuin siinä, kun Collier ei ollut rajoittamassa kättäni.

Pian siirryimme tekemään samaa tehtävää kevyessä ravissa. Ope käski taas keskittyä kaarteissa käyttämään johtavaa ohjaa ja mikäli hevonen lähti sen seurauksena kääntymään liikaa, pitämään sen sisäpohkeella reitillä. Alkuun en meinannut saada Masia oikein taipumaan varsinkaan vasemmalle (oikea käteni tuntuu olevan ainakin siinä mielessä heikompi, että ulkokätenä se ei saa annettua tukea ihan riittävästi) vaan se lähti vähän painamaan lapa edellä (kulmissa sekä kiemuran alussa ja lopussa), mutta voltit (oikealle) sujuivat ihan ok. Vähitellen sain käteni pysymään paremmin paikoillaan, joten Masikin alkoi taipua paremmin. Muistin myös suoristukset taivutuksen suunnan vaihtuessa (ainakin melkein aina) enkä jäänyt vetämään sisäkädellä. Jossain vaiheessa Masin vauhti alkoi kuitenkin hyytyä pahasti, enkä saanut siihen liikettä tehtävän sisällä yhtään. Ope käski keskittyä hetkellisesti vain ratsastamaan eteen, vaikka pidemmällä ohjalla, ja tämä tepsikin, mutta heti kun yritin taas lyhentää ohjaa ja jatkaa tehtävää, hyytyi Masi jälleen. Tunnin jälkeen muistin, että edellisen kerran Masilla ratsastaessani ope sanoi, että jos Masi nousee pyöreästä muodosta ylös, niin silloin ensimmäisenä pitää saada se takaisin alas ja jättää tehtävä hetkeksi tekemättä. Ehkä minun olisi tänäänkin pitänyt vain jättää ainakin voltit tekemättä ja keskittyä vaan täysin ratsastamaan eteen, niin ehkä Masikin olisi syttynyt paremmin? Yritän muistaa seuraavalla kerralla ja katsoa, auttaako se.

Sen jälkeen otimme lyhyet välikäynnit. Ulkona satoi aika rankasti vettä koko meidän tunnin ajan, ja sade tuntui vain yltyvän koko ajan. Masi katseli jo heti alussa yhtä kulmaa vähän jännittyen, ja välikäyntien aikana se samassa kulmassa otti pari sivuaskelta, kun sen takana tullut hevonen säpsähti jotain. Vähän myöhemmin samat sankarit ottivat lisää kipinää, tällä kertaa siksi, koska takana tullut hevonen pärisi :D Ihmettelin kyllä sitä, että hevoset eivät juurikaan tuntuneet jännittyvän itse sateen kohinaa (jossain vaiheessa oli ihan mahdoton kuulla parin metrin päästä tulevaa puhetta!) vaan pystyimme keskittymään kulloinkin käsillä olleeseen tehtävään.

Välikäyntin jälkeen nostimme jalustimet kaulalla, ja meidän tehtävänämme oli keventää ravia ilman jalustimia. Ideana oli, että jalkaa nostetaan vähän rentoa asentoa ylemmäs, alapohje on tuntumalla ja alapohkeen tuesta kevennetään ravin tahtiin pienesti. Minä en saanut kroppaani ollenkaan toimimaan, kuten olisi pitänyt :D Ensin jalkani oli liian alhaalla, ja tuntui että puristin vain reisillä ja pohje heilui rentona edestakaisin (ei ihme, jos ei pääse satulasta ylös...), mutta kun ope tuli siirtämään pohkeeni oikealle paikalle, sain vähän kiinni ideasta. Masin satula (ilmeisesti väliaikainen) oli todella kova ja terävän tuntuinen, ja kun en oikein saanut kevennettyä niin kuin oli tarkoitus, minusta tuntui vain että pompin eteen ja taakse, eikä se tuntunut kovin mukavalta :D Tässäkin harjoituksessa tarkoituksena oli, että kun pohje löytää oman paikkansa, hevonen alkaa kulkea paremmin. Mutta koska minä en saanut itseäni toimimaan, tuntui Masikin vain venyvän entistä pidemmäksi. En saanut edes loppuraveissa enää korjattua tätä (lainasatulassa ei ollut kauhukahvaa :( ), mutta ainakin alkutunti meni hyvin.

(Loppukäynnit talutin, ja Masi osoitti taas ihanuutensa: Masi käveli jonkin verran takanani, ja kun jossain vaiheessa pysähdyin kuin seinään - en enää muista miksi, oli minulla jokin syy ja jälkikäteen kyllä ajattelin, että vähän pehmeämmin olisin pysähdyksen voinut tehdä - pysähtyi Masikin kuin seinään, eikä edes yrittänyt rynniä ohitseni <3)

Kokonaisuudessaan tunti meni mielestäni paremmin kuin edelliset, vaikka loppua kohden suunta olikin aika lailla alamäkeen. Ilman Collieria sain pidettyä käteni rennosti juuri siinä, missä halusinkin, ja tunsin samalla hevosen suun. Tällaista rentoutta ja suutuntumaa kaipaan joka kerta Collierin kanssa. Ja olen ylpeä siitä, että sain pidettyä kyynärkulman hyvin ja Masin myötäämään ihan ilman kauhukahvaa (alkutunnista siis)! Sitten taas, mitä enemmän Masi olisi tarvinnut pohkeita, sitä huonommin meillä alkoi mennä, koska en vaan jotenkin osannut käyttää niitä edelleenkään ollenkaan. Ja kun Masi kerran pääsi pitkäksi ja hitaaksi, en saanut sen jälkeen enää kyynärkulmaanikaan takaisin. Edistystä siis tapahtuu, mutta tuskastuttavan hitaasti.