7.2. Kolmas kerta toden sanoo!

Tälle tunnille sain ratsukseni Paten. Olin mennyt sillä kerran aikaisemmin, syyskauden ensimmäisen tuntini viime syksynä, ja siltä tunnilta päällimmäisenä jäi mieleen oma kyvyttömyyteni kontrolloida vartaloani ja kaikkia raajojani yhtä aikaa kahden vuoden ratsastustauon jäljiltä. Tänään Pate oli aika villillä päällä (pakkasta oli 17 astetta, kenties se teki lisävirtaa :D) ja kyttäsi jatkuvasti kaikkia ääniä, joista voisi singahtaa iloisesti laukkaan. Muutaman kerran se otti sivuloikan, muttei onneksi sen enempää lähtenyt käsistä. Jo alkukäynneissä ratsastin tämän jännittyneisyyden takia puolipitkällä ohjalla, ja Pate alkoi siinä jo hakea itseään aina välillä pyöreäksi kuolaimelle!

Pate olisi jo menossa

Aloitimme puolipitkällä ohjalla kevyessä ravissa mutta keventäen kahden askeleen ajan ylös ja istuen yhden askeleen ajan satulaan. Tarkoituksena tässä oli hakea jalka oikeaan kohtaan vartalon alle, jotta ratsastajan tasapaino on mahdollisimman hyvä. Alkuun olin ihan hukassa Paten yleissatulassa, kun olen nyt tottunut menemään aika paljon Masin koulusatulassa, mutta vähitellen löysin tasapainoni paremmin. Kevensin ehkä aavistuksen etukenossa, mutta ope sanoi että se on ihan ok, kun tehdään tällaista kevennyksellä leikkimistä. Pate tuntui Masin jälkeen todella pieneltä ja kapealta, joten sekin aiheutti oman totuttelunsa. Lisäksi Pate kyttäilynsä takia tuntui vähän kiemurtelevan sinne tänne.

Seuraavaksi meidän piti jäädä kevyeen istuntaan ja tehdä siinä koko ajan pysyen siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Tarkoituksena oli saada tehtyä siirtymiset (varsinkin alaspäin) pelkästään vartaloa käyttäen. Pate siirtyi raviin todella helposti, mutta käyntiin siirtymisissä jouduin käyttämään aika paljon ääntä ja lopulta myös ohjaa. Kun keskityin pitämään selkäni suorassa lantiosta alkaen, sanoi ope asentoni olevan oikein hyvä.

Meidän oli tarkoitus laukata keskiympyrällä yhtä aikaa, mutta koska Pate otti toisten hevosten laukannostoista vähän virtaa, niin jouduin ensin ratsastamaan sitä yksinään isoa laukkaa ympyrällä. Kovin isoksi en Paten laukkaa kyllä saanut, koska todennäköisesti varmistelin jälleen niin paljon, että jännitin lantiotani ja jalkojani enkä antanut niillä Patelle tilaa liikkua. Kun olin riittävän kauan pyytänyt Patea isompaan laukkaan, alkoi se vähän rauhoittua ja jopa asettua sisälle pehmeästi. Toiseen suuntaan laukatessamme Pate oli jo rennompi, ja pystyin laukkaamaan muiden kanssa yhtä aikaa. Muutaman kerran Pate pudotti raville, mutta muuten se alkoi laukata todella kivasti. Muistin tässä aina välillä keskittyä koko vetuketjulinjani kääntämiseen menosuuntaan, ja Paten laukka parani niinä hetkinä aina roimasti!

Alkuverryttelyn (johon meni jälleen puoli tuntia :D) jälkeen tehtävämme oli nostaa jalustimet kaulalle ja ratsastaa harjoitusravia ympyrällä. Minä en Paten virtaisuuden takia kokenut jalustimista luopumista hyväksi ideaksi, joten jätin ne jalkaan. Aloitimme ensin vasemmassa kierroksessa. Sain aika nopeasti oman keskivartaloni jämäkäksi ja jalat rennoiksi, ja sitä myöten Patekin pyöristyi mukavasti! Keskityin myös ajattelemaan suoraan ylös-alas pomppivaa alaselkää, ja Paten kyydissä näiden toteuttaminen oli aika paljon helpompaa kuin Masin kanssa. Sain myös suurimman osan aikaa pidettyä jalkani rennosti jalustimissa, ja heti kun huomasin jalustinten alkavan heilua, tajusin taas jämäköittää keskivartaloni ja rentouttaa jalkani. Muistin myös tässäkin ajatella koko vetuketjulinjan kääntämistä menosuuntaan, ja niinä hetkinä huomasin Paten alkavan kulkea vielä paremmin. Ope kommentoi, että oikea lonkkani joustaa vasenta enemmän ja että minun tulisi pyrkiä pitämään molempien jousto symmetrisenä. Ratsastimme harjotusravia myös oikeaan kierrokseen, ja siinä ei juuri tullut esiin uusia asioita. Pate kulki hienosti pyöreänä aina, kun muistin pitää itseni kasassa jalat rentona.

Tosiaan tämä oli kolmas tunti peräkkäin, kun sain pidettyä oman keskivartaloni ja lavan seudun jämäkkänä ja jalat rentoina! Kaksi ensimmäistä kertaa menin Masilla, ja tänään pääsin sitten toteuttamaan samaa hommaa Paten kanssa. Siinä missä Masin kanssa mun täytyy tehdä ihan hirmu paljon töitä ja saada itseni todella vahvaksi, toimi Pate paljon kevyemmin ja myös kuolaimelle jäädessään hakeutui todella kevyeksi. Mulla on nyt ihan voittajafiilis siitä, ettei kyseessä ole vaan vahinko, vaan mä olen oikeasti oppinut jotain ja saan siirrettyä ratsastustani seuraavalle tasolle! Tämä pyöreäksi ratsastaminen on asia, jota en varsinaisesti ollut tajunnut vielä ennen kahden vuoden taukoani, vaikka silloinkin jotkut hevoset kulkivat lopputunnista pyöreänä. Silloin isoimpia oivalluksiani oli se, etten saa jäädä sisäohjaan yhtään kiinni vaan mieluummin jopa heitän sen kaarteissa kokonaan pois ja että ulkoavut ovat käännöksissä kaikkein tärkeimmät, mutten muista että olisin ajatellut keskivartaloani tai jalkojani silloin sen enempää.

Mikä meni hyvin:

+ Sain Paten pidettyä hallinnassa, vaikka se selvästi haki syitä ottaa jalat alleen

+ Sain Paten jännittyneisyydestä huolimatta jalkani rennoiksi ja keskivartaloni töihin, jolloin Patekin pyöristyi

+ Pate pyöristyi sekä käynnissä että ravissa ja hetkittäin myös laukassa!

Missä jäi parannettavaa:

- Laukassa jäin jälleen vähän liikaa varmistelemaan toisaalta sitä, ettei Pate lähde alta että sitä, että sen laukka pysyy yllä, jolloin oma käteni jäi aika ylös (ope käski laskea sitä useampaan otteeseen) enkä saanut pohjeapuja kunnolla läpi

- Voisin muistaa käyttää raippaa vähän ahkerammin pohkeen apuna, jos hevonen ei reagoi pohkeeseen riittävän nopeasti

Loppuun vielä ilmainen mainos (jota ei ole kukaan sponsoroinut)! Mä olen nyt tämän talven ratsastanut Roecklin Warwick-hanskoilla, ja voin kertoa että ovat lämpimät! Eilen, kun pakkasta oli 14 astetta, palelivat käteni hieman, kun jouduin pitkän aikaa pitämään jämäkän otteen ohjista enkä päässyt yhtään liikuttelemaan sormiani, mutta koko muun tunnin aikana sormiani ei palellut yhtään! Tänään -17 asteessa ei sormiani palellut kertaakaan koko tunnin aikana, kun pääsin liikuttelemaan nitä (ohjastuntuman sisällä) vapaasti! Nämä hanskat ovat lisäksi todella ohuet ja joustavat ollakseen talvihanskat, joten minulla ei ole edes kömpelö olo niillä ratsastaessa. Voin suositella!

kuva täältä