21.2. Masin kanssa vaatimustaso nousee

Tälle tunnille sain ratsukseni jälleen Masin. Tunnin aiheena oli harjoitella raviohjelmaa A-merkin kouluohjelmasta, joka on mukana tallin maaliskuussa järjestämissä kisoissa.

Alkuverryttely meidän piti tällä kertaa tehdä laukassa. Tehtävänä oli keskiympyrällä ratsastaa takaosaa alle ja hakea hevosia kuolaimelle tehden paljon puolipidätteitä. Masi nosti laukan jälleen oikein helposti (tämä on muuten ollut kiva huomata, että taukoni jälkeen laukannostot eivät enää ole olleet ongelma!) ja lähti saman tien vetämään itseään pitkäksi. Aloitimme oikeassa kierroksessa, jolloin vasen käteni oli ulkokäsi. Tässä huomasin, että laukassa en ole ollenkaan ajatellut lapatukea - kun sain lapani pidettyä "takataskussa", tuntui asentoni paljon vakaammalta eivätkä käteni (yllättäin :D) yrittäneet yhtään liikkua hevosen pään mukana eteen-taakse! En tosin jaksanut ylläpitää tätä asentoa kovin kauaa kerrallaan eikä Masi varsinkaan ole helpoin harjoittelukappale, mutta tärkeintä oli saada se ahaa-elämys ja päästä "maistamaan mansikkaa", jotta tietää mitä jatkossa tavoitella. Kun laukassa ei alkanut tapahtua open toivomaa asiaa, pyysi hän meitä hakemaan hevoset kuolaimelle ensin käynnissä ja nostamaan laukan siitä. Käynnissä sainkin Masin pyöreäksi aika nopeasti, kun muistin ajatella mahaa vähän lyhyemmäksi ja lavat alas. Laukkaan saakka en tätä muotoa saanut kuitenkaan siirrettyä, kun tuntui ettei voima vain riitä pitämään lapoja takana Masin kiskoessa eteen. Jouduin ottamaan välillä käyntipätkiä, kun en vain jaksanut enää pysytellä edes huonossa asennossa, vaan se meni surkeaksi... Mutta yhden hienon käyntiin siirtymisen sain laukasta tehtyä, kun Jasmin meidän edessä teki äkkipysähdyksen ja yritin pitää siihen superison turvavälin :D

Vasemmassa kierroksessa olin itse tietty jo väsynyt eikä oikea käteni ole ulkokätenä sitäkään vähää vakaa kuin vasen, mutta pitkän työstämisen jälkeen sain kuin sainkin Masilta muutaman laukkapätkän, jolloin se tuntui kevyeltä! Sitä en tosin tiedä, mikä tekemisessäni tähän johti, mutta ainakin yritys oli kova :D Ope muisti muistuttaa minua pitämään ylävartaloni ja kypärän nupin paikallaan. Minun pitäisi päästä näkemään videolta, kuinka hassusti laukassa heilunkaan, koska minulla ei ole mitään aavistusta siitä, mitä kohtaa vartalossani minun pitäisi säätää ja millälailla. Ärsyttävää.

Jälleen pitkäksi venyneen alkuverryttelyn jälkeen ratsastimme muutaman kerran A-merkin kouluohjelman raviohjelman, ensin käynnissä ja myöhemmin ravissa. Pituushalkaisijalle tervehdys, uraa oikealle, S:stä voltti oikealle, siitä S-linja R:ään, jossa voltti vasemmalle, pituushalkaisijalle jolta väistö vasemmalle, uudestaan pituushalkaisijalle ja väistö oikealle. Lisäksi vielä poikkihalkaisijalla pysähdys, peruutus ja pitkän sivun alusta laukannosto. Voltti-kiemuralinjan ja väistöt ehdin tulla muutaman kerran ravissa niin, että Masi kulki kivasti pyöreänä. Sitten ope käski minun lyhentää ohjia ja ottaa Masin lyhyemmälle kaulalle. Tämä sotkikin sitten koko lopputunnin tekemiseni, kun en vain saanut lapojani hallintaan niin lyhyillä ohjilla. Se oli oikeasti ihan mahdotonta ja varmaan hulvatonta seurattavaa - minä kyyryssä kyynärpäät suorana, ja ravissa varsinkin vain pompin miten sattuu. En pystynyt keskittymään yhtään muihin ratsukoihin tai teihin, kun oloni oli vain niin mahdoton. Ope sanoi vain, että hän nyt nostaa vaatimustasoa kun tietää minun pystyvän siihen, mutta en kyllä ainakaan tällä tunnilla pystynyt :D Jos nyt ensin saisi vakiinnuttaa oikean asennon vähän matalammalla vaatimustasolla, niin katsotaan sitä seuraavaa haastetta sitten vähän myöhemmin, jooko? :D

No. Loppusähläyksestä huolimatta pitää muistaa, että tunnin aikana tosiaan tajusin, miltä tuntuu pitää lavat alhaalla ja takana myös laukassa. Jotain positiivistakin siis.

Ja loppukevennyksenä vielä kuva, joka havainnollistaa todella hyvin tätä lapojeni voimattomuutta, olkoonkin että kuva on maastokävelyltä eikä koulutunnilta:

Blogin bannerikuva viime kesältä - huomaa lapojen "löysyys"