31.1. Onnistumisia!

Hellittelyhetki ennen tuntia (taisin samaan aikaan selittää kuvaajalle jotain, siksi suu noin hassussa asennossa :D Muuten tämä olisi ollut aivan ihana kuva!)

Tällä kertaa tunnin aiheena oli ihan puhtaasti hyvä perusistunta. Meidän piti ratsastaa koko tunnin ajan raippa poikittain nyrkkien päällä ja keskittyä pitämään se suorassa. Tämän tarkoituksena oli toisaalta opettaa meidät ratsastamaan enemmän jalalla ja istunnalla kuin kädellä (ja samalla tarjota hevoselle tasainen tuki), ja toisaalta opettaa lihasmuistiin käsien hyvä asento suhteessa vartaloon. Ratsukseni sain jälleen Masin, mistä olin oikein mielissäni.

Pikkupoika-Masi kaveeraa (juu kännykkäkameran hieno kuvanlaatu)

Aluksi meidän piti ratsastaa käynnissä ympyrällä raippa nyrkkien päällä (peukalon ja nyrkin välissä) ja keskittyä hyvään istuntaan. Minun ope käski keskittyä erityisesti vahvaan keskivartaloon ja kyljissä kiinni pysyviin kyynärpäihin. Christelin tunnilla käydyistä asioista yritin lisäksi keskittyä lantion riittävään allekääntöön (lisäksi painon siirtämiseen takareisille sisäreisien sijaan), rintalastan työntämiseen taakse, "liikkuvaan" ohjastuntumaan (liikkuvaan suhteessa ratsastajan vartaloon, ei hevosen suuhun) sekä koko "vetoketjulinjan" kääntöön kaarevilla urilla. Tämä viimeisin kyllä unohtui suurimman osan ajasta, mutta aina silloin tällöin muistin senkin. Käynnissä sainkin aika helposti Masin myötäämään kuolaimelle, kun vain keskityin keskivartalooni ja käsiini. Välillä Masi meinasi olla vähän vahva, mutta tajusin korjata tätä pohkeella, ja ihan hyvällä menestyksellä. Masin käynti tuppasi kyllä hiipumaan, enkä oikein saanut korjattua sitä. Masi kuitenkin reagoi pohkeeseen keventämällä ohjastuntumaa, joten täysin vaille reaktiota pohkeeni eivät jääneet. Ope käski minun koko ajan lyhentää ohjaa, sillä Masi kuulemma vetää ohjia mielellään pitkiksi, vaikka ne olisivat kuinka pitkät jo ennestään. Ja olen sen kyllä itsekin huomannut, että Masin kanssa ohjat ihan vaivihkaa pitenevät koko ajan. Tällä tunnilla sain kuitenkin ensimmäistä kertaa Masin myötäämään kuolaimelle hyvin nopeasti, vaikka pidinkin ohjat todella lyhyinä.

Seuraavaksi verryttelimme kevyessä ravissa. Yritin keskittyä keventämään suoraan ylöspäin ja lisäksi pitämään polvikulman aktiivisena. Kevennyksen suunta onnistui aika hyvin, mutta polvikulman kanssa on vielä vähän hakemista. Ope neuvoi (kuten Christelkin) käyttämään eteenpäin pyytävää pohjetta silloin, kun kevennys on ylhäällä. Minulla kuitenkin juuri silloin pohkeet irtoavat hevosen kyljistä, joten niiden käyttäminen on aika mahdotonta jännittämättä koko jalkaa. Ehkä tuo polvikulman aktivoiminen ja sitä myötä pohkeen pitäminen koko ajan hevosen kyljessä tuntumalla auttaisi tähän. Välillä muistin keskittyä myös kyynärkulman pieneen suoristukseen kevennyksen tahdissa, mikä tuntuikin vähän keventävän Masia.

Seuraavaksi nostimme jalustimet kaulalle ja siirryimme harjoitusraviin, edelleen ympyrällä ja edelleen raippa nyrkkien välissä. Alkuun olin ihan hukassa Masin ravin kanssa, mutta aika nopeasti sain tässäkin kiinni samasta keskivartalon hallinta-ajatuksesta kuin käynnissä, jolloin Masi myötäsi tässäkin kuolaimelle! Ehkä ensimmäistä kertaa minun kanssa se teki niin harjoitusravissa (ilman, että minä pidän kiinni kauhukahvasta)! Huippu fiilis! Open vahva keskivartalo -neuvon lisäksi ajattelin Christelin vinkkiä pomppivasta alaselästä leveänä ja painavana. Lisäksi keskityin rentouttamaan jalkojani, kiertämään niitä ulospäin ja rentouttamaan polveni irti satulasta, ja onnistuinkin siinä mielestäni oikein hyvin. Tämä oli kuitenkin todella rankkaa, ja jouduin hakemaan asennon uusiksi aika usein, kun se voiman puutteen vuoksi aina hajosi. Masi painoi tässäkin aika paljon kädelle, mutta keveni aina sekunnin ajaksi, kun käytin pohjetta. Tässäkin muistin välillä ajatella Christelin vinkkiä kyynärkulman pienenpienestä ojentumisesta ravin tahdissa.

Jossain vaiheessa lisäsimme muutaman käyntiaskeleen pituushalkaisijaa ylitettäessä. Alkuun Masi siirtyi käyntiin todella helposti, kun vaan vähän jännitin itseäni enemmän, mutta jossain vaiheessa se alkoi ottaa virtaa muista hevosista, eikä enää kuunnellut minua yhtä hyvin (taisin kyllä myös itse olla jo aika väsynyt tässä vaiheessa). Takaisin raviin Masi siirtyi hyvin. Sain tehtyä useamman siirtymäparin ilman, että Masi nousi pois kuolaimelta! Tätä ei ole tapahtunut minulle varmaan ikinä ennen, joten fiilis oli aika mahtava!

Kun vaihdoimme suuntaa, olin etukäteen aika varma, että viimeistään tässä vaiheessa istuntani hajoaa, mutta ei! Sain sen edelleen pidettyä kasassa ja suorassa, enkä lähtenyt kallistelemaan ylävartaloani mihinkään suuntaan! Opekin huomasi tämän.

Raviosuuden jälkeen ratsastimme vielä laukkaa. Siihen saimme ottaa jalustimet jalkaan. Meidän piti ratsastaa koko uraa ja väliin pääty-ympyröitä tarpeen mukaan. Raippa piti kuitenkin edelleen pitää nyrkkien välissä. Alkuun ratsastimme oikeassa kierroksessa. Sain tehtyä aika hyviä nostoja, joissa keskityin pysymään pystyssä ja olemaan päästämättä ohjasta eteen. Laukassa en kuitenkaan jaksanut enää pitää omaa keskivartaloani pakettina, vaan kädet lähtivät joustamaan eteen-taakse Masin pään tahdissa ja jalat heiluivat miten sattuu. Yritin kyllä kovasti käyttää jalkaa "kokoavasti", mutta samalla minun olisi pitänyt saada pidätteet paremmin läpi, sillä Masi lähinnä tulkitsi pohkeeni lisää vauhtia pyytäviksi. En laukannutkaan pitkää sivua montaa kertaa, vaan jäin suosiolla pyörimään ympyrälle. Ope antoi minulle vinkiksi laskea laukan tahtia 1-2-3, jotta saisin tahdin pidettyä paremmin, mutta en saanut enää kokeiltua tätä käytännössä. Vasemmassa kierroksessa ongelmat olivat ihan samat, mutta ainakaan uusia ei ilmaantunut :D Lopuksi keventelimme vielä hetken vähän pidemmällä ohjalla.

Tämä tunti oli kyllä onnistumisten laajuudessa ehkä kaikkein paras tuntini koskaan! Löysin itsestäni oikeat lihakset pitämään keskivartaloni vahvana ja oikeassa asennossa (myös sivusuunnassa kallistelu loisti poissaolollaan, jee!), jolloin Masikin pysyi suurimman osan käynti- ja harjoitusraviajasta pyöreänä kuolaimella, vaikkei koko aikaa kovin kevyenä. Kun Masi nousi pois kuolaimelta tai alkoi painaa kädelle, muistin korjata sitä pohkeella ohjan sijaan (tuosta poikittaisesta raipasta oli tässä kyllä ihan varmasti suuri apu, vaikka etukäteen en ajatuksesta niin innoissani ollutkaan!), ja sain Masin näin palaamaan pyöreäksi. Laukka ei sujunut läheskään yhtä hyvin, mutta lihakseni olivat siinä vaiheessa tuntia jo niin kaikkensa antaneet, ettei onnistumista enää olisi oikein voinut vaatiakaan. Lisäksi ope sanoi, että Masilla laukka on kaikkein vaikein saada pidettyä kasassa. Selästä alas tullessani minulla ei suinkaan ollut sisäreidet väsyneet, kuten yleensä, vaan takareidet ja lonkkien etu-ulko-osa (en tiedä oikein, miten paremmin kuvailisin oikeaa kohtaa, mutta siis ei lonkankoukistaja suoraan edessä eikä reiden loitontaja suoraan sivulla, vaan siinä niiden aikalailla puolivälissä oleva lihas(ryhmä?), joka nostaa reisiä eteen- ja ulospäin). Jotakin taisin siis tosiaan tehdä oikein tunnin aikana =)