14.2. Uuden ratsun kanssa jälleen hukassa

Tälle tunnille sain ratsukseni Venlan, jolla en ollut mennyt koskaan aikaisemmin. Tunnin aiheena oli ratsastajan suoruus ja käsien pysyminen paikallaan sekä pohkeenväistö. Ratsastimme koko tunnin raippa nyrkkien ja peukaloiden välissä.

Tunnin alussa ope sanoi, että Venla on hyvin pitkälle samanlainen ratsastaa kuin Masi, joten lähdin ratsastamaan sitä samalla ajatuksella. En kuitenkaan saanut siihen minkäänlaista otetta. Minusta tuntui, etten pystynyt istumaan Venlan koulusatulassa ihan siinä asennossa kuin olisin halunnut: en saanut lantiota käännettyä riittävästi alle ja lisäksi minusta tuntui, että reiteni ovat irti satulasta, kun pohje on tuntumalla :D Näin ollen en ehkä saanut keskivartalooni riittävästi voimaa, jotta Venla olisi myödännyt kuolaimelle. Minusta myös tuntui, että Venla painoi kädelle ihan koko tunnin ajan järkähtämättömän tasaisesti, riippumatta siitä millaisia pohje- tai ohjasapuja annoin. Ratkaisuna olisi varmaan ollut ratsastaa takaosa enemmän alle, missä en onnistunut, vaikka yritin kyllä. (Ope "luennoi", että takaosan alla olemattomuus (minun muotoiluni, ei open :D) aiheuttaa yleisimmät tuntuma- ja vauhtiongelmat: jos hevonen painaa kuolaimelle tai menee tyhjäksi edestä, pitää ratsastaa takaosa enemmän alle. Jos hevonen on liian hidas tai juoksee alta, on silloinkin ratkaisu ratsastaa takaosa enemmän alle. Tästä olen lukenut ennenkin, mutta ajattelin nyt kirjoittaa sen tänne itselleni vielä muistiin.)

Raippa nyrkkien välissä sai aikaan sen, että huomasin selvästi, miten vino Venla oli. En enää muista, kumpaan suuntaan, mutta se tuntui kierroksesta riippumatta painavan samalle ohjalle ja jäävän tyhjäksi toisesta, niin että sen kaula tuntui olevan ihan kiemuralla. Tätä en saanut tunnin aikana korjattua, kun keskityin enemmän oman istuntani hakemiseen. Kun tunnin lopuksi mainitsin tästä Venlan vinoudesta opelle (että minusta oli sen takia todella hankala ratsastaa sitä enkä oikein saanut siihen otetta), sanoi ope että aiemmin en olisi huomannut tällaista vinoutta, mutta nyt kun olen löytänyt keskivartalooni oikean asennon ja riittävästi voimaa, pystyn sen huomaamaan. Olkoon tämä siis tämän tunnin onnistuminen, kun kaikki muu tuntui menevän huonosti :D

Tunnin varsinaisena tehtävänä oli nimittäin ratsastaa pohkeenväistöä pituushalkaisijalta uralle, ensin käynnissä ja myöhemmin ravissa. Tässä minulla oli jälleen jokin ajatusjumi: En saanut opelta juurikaan kommentteja väistöistäni, ja tajusin tunnin aikana sen johtuvan siitä, että tulin aika lähellä edellä menevää ratsukkoa. En kuitenkaan tajunnut tunnin aikana, että ehkä olisin saanut niitä kommentteja enemmän, jos olisin vaikka pysähtynyt odottamaan ennen väistöä, että opella on aikaa keskittyä minuun -.- Kuinka yksinkertainen voi ihminen olla... No joka tapauksessa, omasta mielestäni väistöt menivät ihan ok, joskin ne olivat aika loivia. Ravissa en tainnut niitä tulla, kun minusta tuntui etten pysty sekä istumaan Venlan selässä kunnolla että käyttämään apuja tehokkaasti.

Ainut hetki, joka tunnin aikana minusta tuntui todella hyvältä, oli laukka. Venlan laukka tuntui todella pieneltä ja "selkeältä", jolloin minullakaan ei ollut tarvetta lähteä heilumaan selässä edestakaisin. Venlan laukkaa oli helppo ohjata todella syvällekin kulmaan, ja minusta tuntui että istuin satulassa kuin liimattuna. Venlan laukka tuntui myös todella lyhyeltä, mutta silti siltä, ettei minun tarvitse pitää sitä yllä ollenkaan, sen kun keskityn istumaan ja ohjaamaan. Tällaista tunnetta minulla ei kyllä ole ollut varmaan koskaan ennen, ja se johtuu varmasti enemmän hevosesta kuin mistään, mitä minä tein tai jätin tekemättä.