5.1. Vuoden ensimmäinen tunti oli täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Njoo. Ratsukseni tunnille sain Paten. En tiedä, oliko sillä päällä vielä joku yleisstressi uuden vuoden yöstä vai oliko se muuten vaan äänille superherkkä, mutta se oli koko ajan todella jännittynyt ja sinkoili pienimmistäkin äänistä: muutaman kerran maneesin katolta putosi pieni köntti lunta, maneesin katto napsui, toinen hevonen pieraisi tai tömisteli ravatessaan, opettaja päästi jonkun epätavallisen äänen, maneesin oven ulkopuolelta kulki ihmisiä ja/tai hevosia, you name it... Paten jännittyneisyys ärsytti sitäkin enemmän, sillä meitä oli tunnilla vain kolme ratsukkoa, joten tunnilla olisi ollut tilaa ratsastaa vaikka mitä ja opelta olisi saanut hyvin huomiota.

Pahin läheltä piti -tilanne kävi heti alkuraveissa, kun keventelin vielä aika rentona menemään ja Pate sinkosi maneesin oven kohdalta vasemmalle. Olin juuri keventämisvaiheessa, ja menetin tasapainoni ihan totaalisesti. En oikein ymmärrä, miten onnistuin siitä huolimatta olemaan putoamatta, koska koko ylävartaloni ja lantioni roikkuivat Paten oikean lavan kieppeillä :D Pate onneksi pysähtyi ja pääsin kampeamaan itseni takaisin selkään. Tämän jälkeen en sitten enää kevennellytkään, vaan istuin takapuoli tiukasti satulassa ja yritin jopa pitää painoni vähän enemmän sisäpuolella kuin tasan. Muissa sinkoiluissa minun ei muistaakseni ollut vaikea pysyä kyydissä, mutta tosi epämiellyttäviä ne olivat silti :(

En halunnut laukata ollenkaan koko tunnin aikana, joten työstin sitten käyntiä ja harjoitusravia senkin edestä. Tunnin varsinaisena tehtävänä olivat siirtymiset. Alkuun teimme ympyrällä pysähdyksiä käynnistä. Ope halusi hevosten kävelevän todella hidasta käyntiä ja meidän keskittyvän pitämään istuntamme hyvin "hiljaisina", eli lantio ei saanut joustaa yhtään käynnin tahdissa. Paten kanssa pysähdykset onnistuivat todella hyvin (jollain tunnillahan en meinannut saada sitä millään pysähtymään), ja koska sillä oli virtaa, kulki se myös aika hyvin tuntumalla ja pyöreänä koko ajan. Pysähdyksissä sain keskittyä pitämään pohkeeni aktiivisina ja sisäkäden pienessä liikkeessä, jotta Pate ei nousisi ylös pysähdyksen tai liikkeelle lähdön aikana. Kun keskityin tähän, alkoivat siirtymiset sujua aika hyvin.

Seuraavaksi ratsastimme käynti-ravi-siirtymisiä. Nämäkin sujuivat yllättävän hyvin. Pate suostui suurimman osan ajasta pysymään hitaassa ravissa, jolloin pääsin istumaan sitä hyvin ja taivuttamaan sisäpohkeella entistä paremmaksi. Mielestäni onnistuin myös sinkoilujen välissä rentouttamaan itseni suht hyvin enkä jäänyt puristamaan jalalla. Ihan niin rentoa meno ei toki ollut kuin parhaimmillaan Paten kanssa. Siirtymiset sekä käyntiin että raviin tulivat helposti.

Lopuksi kaksi muuta ratsukkoa ottivat vielä laukkaa ympyrällä, mutta itse en uskaltanut lähteä siihen mukaan, sillä juuri hetkeä aiemmin Pate oli singonnut katsomon kulmasta. Minä sitten ravailin tai kävelin ja tein pysähdyksiä, jotka kyllä edelleen onnistuivat yllättävän hyvin. Ihan lopussa oikea kierros ei enää meinannut sujua, vaan Pate vaan vänkäsi oikea lapa edellä sisäpohjettani vasten ja kiihdytti vauhtiaan, mikä kyllä harmitti, kun muuten Pate oli pysynyt hitaampana ja sitä oli ollut mahdollista taivuttaa.

Loppukäynnit talutin suosiolla maasta, jotta Pate pääsisi kunnolla rentouttamaan selkänsä ja kaulansa. Edelleen Pate siinäkin kiirehti ja oli selvästi huolestunut, ja muutaman kerran se meinasi siinäkin vielä singota. Maneesista poistuttaessa se meinasi singota, maneesin kulmalla se veti minun ympäri, karsinaan oli hirveä kiire. Karsinassa Pate suorastaan hotki heiniään ja se vaikutti edelleen todella rauhattomalta. Jos toiselta käytävältä kuului jokin ääni, nosti se saman tien päänsä, mutta jatkoi sen jälkeen heiniensä hotkimista. Hoidin sen vaan äkkiä pois ja pyrin viemään tarhaan mahdollisimman nopeasti. Tallin ovellakin se veti vielä ympäri, kun joku oli kehdannut tuoda toisen oven luokse tikkaat -.- Tarhaan päästyään se ajoi kaksi tarhakaveriaan vauhdilla pois heinien luota.

En sitten tiedä, mikä oli syy ja mikä seuraus. Oliko Pate muuten niin jännittynyt, että ratsastaessa sama jatkui, vai oliko maneesissa ratsastaminen saanut sen niin jännittyneeksi, että jännitys jäi päälle vielä tallissakin. Joka tapauksessa tunnista oli nautinto kaukana, ja jos ei muuta niin ainakin sain tasapainotreeniä. En pudonnut kertaakaan, vaikka ainakin kerran se oli hyvin lähellä. Minun kävi tosi paljon sääliksi Patea, kun en osannut auttaa sitä rentoutumaan riittävästi :/