8.12. Sisäpohkeen läpiratsastus

Tälle tunnille sain ratsukseni Miron. Olin mennyt sillä kerran aiemmin, ja se oli ensimmäinen kerta kun käytimme Freejump Colliereita, joten en ollut päässyt kovinkaan paljon kiinni Miron toimintaan. Olin kuitenkin kirjoittanut tänne blogiin, että se oli mennyt kiltisti siihen suuntaan, mihin sitä ohjasin.

Alkuverryttelynä ravasimme kenttää aluksi ympäri pitkin ohjin ja keventäen, ja pian siirryimme tekemään kolmikaarista kiemurauraa, edelleen pitkin ohjin ja keventäen. Miro kääntyi kolmikaariselle ihan hyvin, mutta sillä oli aika paljon vauhtia, joten en meinannut saada sitä suoristettua kunnolla kaarien välissä. Ope neuvoi minua hidastamaan sen vauhtia hidastamalla kevennystäni ja tarvittaessa tekemään pidätteitä ulko-ohjasta, mutta en saanut kroppaani oikein toimimaan, ja joka kerta kun yritin käyttää pohjetta kääntävästi, otti Miro siitä myös lisää vauhtia.

Tunnin aiheena oli alunperin tarkoitus olla ihan muuta, mutta suunnitelmat muuttuivat lennosta ja päädyimmekin ratsastamaan sisäpohjetta läpi ensin käynnissä ja myöhemmin ravissa. Ope sitoi kaikkien ulko-ohjan kiinni satulavyöhön, ja sitten meidän piti keskiympyrällä ratsastaa sisäpohje läpi. Tarvittaessa sisäohjalla piti johtaa sisäänpäin, eikä ohjasta saanut ottaa yhtään taaksepäin. Alkuun minulla oli vaikeuksia saada Miro pidettyä ympyrällä, kun se oli koko ajan asettuneena ulospäin ja olisi jatkanut suoraan uraa pitkin. Kun sain ulkopohkeeni toimimaan ja Miron pysymään ympyrällä, olin jotenkin niin tyytyväinen itseeni, etten en enää jotenkin saanut sisäpohjettani käytettyä kunnolla, jotta Miro olisi myödännyt tuntumalle, muuta kuin ihan lyhyesti muutaman kerran. Ope käski minun myös istua suorassa, sillä lähdin valumaan vähän ulospäin vasemmalle. Jatkoimme samaa tehtävää myös ravissa, mutta siinä en onnistunut sitäkään vähää mitä käynnissä. Minulla oli täysi työ keskittyä omaan istuntaani, joten sisäpohje jäi liian vähälle huomiolle. En saanut itseäni pidettyä suorassa, vaan lähdin köyristämään selkääni ja painamaan leukaa alas. Ihan muutaman kerran muutaman askeleen ajan Miro sentään myötäsi tuntumalle, mutta aika harvassa olivat onnistumisen hetket tällä tunnilla. Loppuraveissa normaaleilla ohjilla Miro kuitenkin kulki vähän rennompana kuin alkutunnista, vaikkei kunnolla tuntumalle hakeutunutkaan.

Tälläkin tunnilla minua ärsytti se, että vaikka kuinka tiesin, mitä pitää tehdä, en saanut kroppaani tottelemaan. Tai sain kyllä aina yhden asian toimimaan (esim. kääntävä ulkopohje), mutta sitten kaikki keskittymiseni menikin siihen eikä mikään muu onnistunut.