10.3. Uusi tuttavuus Keke

Parin viikon takaiselle koulutunnille sain ratsuksi uuden tuttavuuden Keken. Karsinassa se oli aika rasittava, kun se yritti koko ajan napsia hampaillaan kiinni kaikesta mihin ylettyi (mun takki, hiukset, housut...). Se ei kuitenkaan vaikuttanut ilkeältä, vaan sillä oli korvat koko ajan hörössä, joten en tiedä, oliko se vain hellyydenkipeä vai mistä napsiminen johtui. Varustamisen jälkeen siitä oli hankalaa saada kuvaa, kun se olisi halunnut lähteä karsinasta saman tien ulos.

Ainut onnistunut kuva kärsimättömästä Kekestä

En ollut koskaan ennen ollut kyseisen opettajan tunnilla, joten en tiennyt, mitä odottaa. Tunnin aiheena oli suoraan ratsastus pituushalkaisijalla. Aloitimme käynnissä ratsastamalla huolelliset kulmat. Keke tuntui heti alusta todella hitaalta pohkeelle ja jäykältä. Yritin kaikin tavoin saada Kekeen vauhtia, mutta tuntui ettei pohkeillani ja raipalla ollut mitään vaikutusta. Sama juttu kulmissa: en saanut Kekeä edes asetettua saati taivutettua alkuun ollenkaan.Vvarsinkin vasen kierros tuntui hankalalta, siinä Keke vain painoi vasen lapa edellä kulmista läpi. Pituushalkaisijat sujuivat kuitenkin ihan hyvin, kunhan opin, kuinka nopeasti saan Keken kääntymään niille. Keke ei juurikaan kiemurrellut niillä. Pitkällä sivulla meidän piti muistaakseni ratsastaa hevosesta riippuen joko kevyttä ravia tai pysähdyksiä, joten Keken kanssa ravailin. Sen ravi oli aika hidasta mutta ihan tahdikasta, mutta kulmissa se vänkäsi tietysti vielä käyntiä enemmän.

Seuraavaksi vaihdoimme suuntaa ja käänsimme pituushalkaisijalle oikeassa kierroksessa. Tässä suunnassa Keke ei kääntynyt läheskään yhtä helposti, vaan käännökset venyivät aluksi todella pitkiksi. Muutaman kerran jälkeen sain kuitenkin omat apuni aloitettua paljon aikaisemmin, jolloin pääsimme kääntymään pituushalkaisijalle oikeasta kohdasta.

Pian otimme mukaan laukkaa niin, että pituushalkaisija tultiin edelleen ravissa, mutta pitkä sivu piti laukata. Laukka nostettiin kulmasta ja takaisin raviin piti siirtyä ennen seuraavaa kulmaa, jotta käännöksen pituushalkaisijalle sai valmisteltua ajoissa. Muutama ensimmäinen laukannostoyritys epäonnistui, mutta kun Keke tajusi, että kulmasta nousee aina laukka, alkoi se odottaa sitä, jolloin nostot oli yleensä helppo tehdä. Sain kuitenkin olla tarkkana siinä, että annoin avut huolellisesti, sillä pelkällä ajatuksen voimalla Keke ei laukkaa nostanut. Pitkän sivun lopussa Keke oikoi kulmaa aika paljon enkä saanut sitä oikein korjattua.

Tämän jälkeen otimme vasenta laukkaa ympyrällä. Minun oma istuntani taitaa tosiaankin olla todella vino vasemmalle, sillä Kekekin sai minut irrotettua satulasta. Keke yritti koko ajan pienentää ympyrää, joten sain jatkuvasti pyytää sitä sisäpohkeella suuremmalle ympyrälle. Samalla minun piti asettaa sitä sisälle. Sen laukka pysyi kuitenkin yllä helposti ottaen huomioon oman istuntani huonouden. Vähitellen Keke alkoi asettumaan vasemmalle edes vähän ja pysyi helpommin isolla ympyrällä.

Loppuun jakaannuimme vielä kulmiin volteille niin, että pysyimme koko ajan samalla voltilla. Tässä sain Kekeä muutaman kerran jopa pyöristymään vasemmassa kierroksessa ja samalla se taipui hyvin. Nämä olivat todella lyhyitä hetkiä, mutta ottaen huomioon koko alkutunnin vaikeudet, tuntuivat nämä lyhyet hetket todella hyviltä. Oikeaan kierrokseen en tainnut saada aikaan samanlaista pyöristymistä.

Tämäkin opettaja kommentoi minulle siitä, että pohkeeni siirtyi helposti liian taakse, vaikka varsinkin taivuttavan sisäpohkeen pitäisi vaikuttaa ennemmin normaalin paikkansa etupuolella. Minusta tuntui, että varsinkin Keken kanssa yritin saada reaktiota pohkeeseeni heilauttamalla sitä taakse, mikä siis ei kuitenkaan auttanut yhtään.

Tunnin jälkeen päiväheinille tarhaan - matka sinne oli aikamoista pomppimista