13.4. Kekellä pohkeenväistöjä

Melkein kuukauden tauon jälkeen pääsin taas hevosen selkään! Hevosjako tosin ei hirveästi mieltä nostanut, sillä minulle oli jaettu Keke. Kerran aikaisemmin olen sillä mennyt, ja muutamia lyhyitä hyviä pätkiä lukuun ottamatta se tunti ei mennyt kovin hyvin. Tänään Keke meni jo edellisellä ratsastajalla yhden tunnin, joten se oli mukavasti vertynyt, mutta helppoa ei kuulemma hänelläkään ollut ollut. Tuntien aiheena oli pohkeenväistöt.

Mikähän Kekeä huolestutti?

Alkukäynneissä Keke oli jälleen aika tahmean oloinen, ja jotta sain siihen yhtään vauhtia, minun piti antaa pari nopeaa pohjeapua peräkkäin. Se kyllä vastasi niihin aika kivasti, mutta hyytyi aina hyvin nopeasti uudelleen. Alkuverryttelyn teimme pääosin ravissa: päätyihin ympyrät ja muuten uraa pitkin. Keke ravasi ihan tahdikkaasti, mutta vauhtia olisi saanut olla enemmän. Ympyrälle se kääntyi hyvin molempiin suuntiin, mutta vasemmassa kierroksessa se olisi koko ajan halunnut oikoa pienemmälle ympyrälle. Laukkaa otimme alussa ihan vain uraa pitkin muutaman kierrosten hevosten virkistämiseksi. En alkuun meinannun saada laukkaa nousemaan, mutta kun sain, sain Kekeen aika kivasti vauhtia.

Kevät on vihdoin täällä!

Aloitimme väistöt vasemmassa kierroksessa väistäen pituushalkaisijalta oikealle kohti pitkää sivua. Tämä oli Kekelle todella vaikeaa. Ope neuvoi kääntämään sen etuosaa alkuun aika reilustikin kohti pitkää sivua, minkä jälkeen takaosa oli helpompi saada väistöön mukaan. Aika monta kertaa saimme tulla väistön, ennen kuin se alkoi olla sujuvaa. Loppua kohden Keke kuitenkin väisti oikeinkin hyvin. Itse olisin saanut istua keskemmällä hevosta, sillä nyt lähdin vähän liikaa "työntämään" sitä väistön suuntaan. Sain myös olla todella tarkka siinä, että mikään apu ei jäänyt päälle vaan ajatuksena oli aina "pohje, rentous, pohje, rentous" tai "pidäte, hellite, pidäte, hellite".

Olen muuten aika iloinen siitä, että tunnun vihdoin saaneeni tämän asian "selkärankaan". Aiemmin en tajunnut koko asiaa, vaan jäin vain painamaan pohkeella, jos en saanut siihen reaktiota, tai vetämään ohjasta, jos pidäte ei mennyt läpi. Nykyään vaikeuksia on lähinnä vain todella hitaiden hevosten kanssa, jolloin pohje jää vielä helposti päälle tai todella energisten, jolloin jään vähän liikaa vetämään. Tänään tosiaan Keken kanssa muistin keskittyä tähän, enkä yleensä jäänyt painamaan pohkeella.

Keken vauhti tietenkin hiipui aina väistön aikana, mutta väistön jälkeen otinkin sitten välimatkaa kiinni ravilla. Katselin itseäni peilistä ja kahvion ikkunoista, ja ainakin omaan silmääni harjoitusravi-istuntani oli aika hyvä! Toki jalka jännittyi vähän liikaa, kun en ole viime aikoina päässyt ratsastamaan juuri yhtään ja venyttelykin on jäänyt turhan vähälle, mutta lantio ja rintakehä pysyivät mielestäni erittäin hyvin toistensa päällä enkä enää "pumpannut" lantiolla eteen-taakse. Keken ravissa oli myös aika helppo istua.

Teimme väistöä tähän suuntaan myös muutaman kerran ravissa, ja vaikka Keke siinä vähän liirailikin käyntiä enemmän, niin saimme kuitenkin ihan selviä väistöaskeleita sinne väliin.

Tunnin jälkeen Keke pääsi tarhaan nauttimaan aurinkoisesta kevätpäivästä

Välikäyntien jälkeen vaihdoimme suuntaa. Jo ensimmäinen väistö vasemmalle sujui miljoona kertaa paremmin kuin toiseen suuntaan! Siinä kokeilin, kuinka hyvin Keke toimii, ja se väistikin melkein jo liian jyrkästi. Olisi varmaan väistänyt vieläkin jyrkemmin, jos olisin pyytänyt. Seuraavissa väistöissä keskityinkin siihen, että saan Keken väistämään juuri niin jyrkästi kuin minä haluan, ja loivensin väistöä siis aika paljon. Ravissakaan meillä ei tähän kierrokseen ollut suurempia ongelmia, mitä nyt istuntani edelleen lähti vähän liikaa työntämään väistöä. Ravissa minun oli myös vaikeampi rentouttaa jalkaani pohjeapujen välillä. Se, mistä eniten yllätyin, oli kuitenkin se kuinka helposti Keke kääntyi lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle. Ensimmäistä kertaa lukuun ottamatta emme menneet kertaakaan yli pituushalkaisijasta, vaan Keke kuunteli vasenta pohjettani ja kääntyi oikealle juuri niin kuin halusin. Tämä oli iso parannus edelliseen tuntiin Keken kanssa! Ilmeisesti vasemman pohkeen väistämisestä oli ollut jotain hyötyä ;)

Auringossa on pienen hevoisen hyvä olla <3

Loppuun otimme vähän laukkaa uralla kumpaankin suuntaan. Oikeaan kierrokseen laukka nousi suht helposti, ja kun olin ensin "hanattanut" Kekeen vähän vauhtia parin pitkän sivun ajan, muistin kiinnittää enemmän huomiota omaan istuntaani. Nostinkin itseni paremmin pystyyn pois takakenosta ja aloin ajatella Kekeä jaloillani enemmän ylöspäin, ja Keken laukka aktivoituikin tosi kivasti! Se ei enää tuntunut siltä, että se pudottaa raville hetkenä minä hyvänsä, vaan laukka tuntui helpolta ja sellaiselta, että Keke itse ylläpiti sen. Kulmat sujuivat myös tasapainossa ja pari ympyrääkin pyöräytin, ja niissä Keke tuntui olevan todella hyvin ulko-ohjan tuella: jos otin sieltä pidätteen, hidasti se, jos myötäsin, taipui se vähän enemmän. Vasempaan kierrokseen ei mennyt ihan yhtä hyvin... Ensin taistelin vaikka kuinka kauan, että sain laukan ylipäänsä nostettua. Jäin jotenkin jumiin siihen, miten helposti asiat sujuivat oikeassa kierroksessa, joten en osannut vasemmassa kierroksessa tehdä asioita itse riittävän selvästi: asetus, puolipidäte, selkeä nostoapu... Muutaman kerran sain tästä räpellyksestäni huolimatta laukan nousemaan, mutta yhden laukka-askeleen jälkeen Keke pudotti kuitenkin raville. Lopulta laukka vihdoin nousi (kun siis itse sain itseni paremmin kasaan, Kekessä ei tässä ollut mitään vikaa :') ), ja jälleen hanatin siihen ensin vauhtia. Tässä huomasin todella selvästi, miten paljon Keke halusi kaatua vasemmalle: se yritti koko ajan liirata uralta sen sisäpuolelle, eikä minulla ollut hirveästi sanomista tähän. Lopuksi otin Kekeä vielä vähän "kasaan" ja kas kummaa, viimeinen ympyrä olikin aika helppo ratsastaa... Olisi siis voinut sen hanattamisen lopettaa jo paljon aikaisemmin.

Loppuraveissa Keke oli ihan ok, mitä nyt vähän vauhdikkaampi olisi edelleen voinut olla.

Kokonaisuudessaan tunnista jäi todella hyvä fiilis! Vaikka Kekeä oli varsinkin käynnissä hankala saada kunnolla eteen, niin väistöt sujuivat silti ihan hyvin ja ravissa se oli myös hyvä. Laukkakin sujui heti kun kuski teki oikein, joten hevosen syyksi ei voi oikein muuta lukea kuin sen, ettei se antanut mitään ilmaiseksi. Ei Kekestä edelleenkään ihan lempparilistalleni ole, mutta se varmasti opettaisi minulle paljon apujen tarkkuudesta (varsinkin laukannostoissa) ja oman istunnan pystyssä pitämisen merkityksestä.

Tomppa otti naapuritarhassa päivätorkut