31.12. Rentoa ratsastelua Sanilla

Vuoden viimeinen päivä on ihan parasta aloittaa ratsastustunnilla! Olin varannut viikko sitten Ratsastusta rennolla otteella -tunnin, koska sellainen sattui sopimaan kalenteriini. Tunti oli kahdeksan ratsukon tunti, joten tiesin, että mitään kovin kummoista oman ratsastuksen parantamista sieltä ei ole tiedossa, mutta ratsastamaan oli päästävä. Tottakai tulin sitten pari päivää ennen tuntia kipeäksi, eikä tunnilla ollut peruutusoikeutta, joten eikun flunssassa tunnille. Yllättävää kyllä, tallilla tai hevosen selässä olo ei tuntunut yhtään kipeältä, mutta heti kotiin taapertaessa väsymys palasi :D

Tunnille sain ratsuksi Sanin, mistä olin oikein mielissäni, sillä olen mennyt Sanilla vain kerran aiemmin. Silloin Sani oli juuri tullut Niihamaan, joten tiesin, että se on voinut niistä ajoista jonkin verran muuttua.

Sani ei ihan arvostanut kuvaushetkeä tunnin jälkeen, vaan olisi jo halunnut olla ulkona tarhassa

Tunnin aiheena oli perusratsastus, jota toteutimme pääty-ympyrätehtävällä ja siirtymisillä. Heti alkukäynneissä ope muistutti pyytämään hevosia kävelemään reippaasti, missä mielestäni Sanin kanssa onnistuinkin hyvin. Aloitimme tunnin käynnissä, jossa meidän piti hevosten senpäiväistä mielentilaa tutkiaksemme tehdä muutamia pysähdyksiä ja voltteja. Sania oli yllättävän vaikea saada pysähtymään, mutta yritin silti muistaa järjestyksen hengitys, istunta, käsi. Voltit Sanin kanssa sujuivat ihan hyvin.

Siitä siirryimme aika suoraan tehtäväämme, joka oli kevyessä ravissa ratsastaa toiseen päätyyn pääty-ympyrä ja muuten seurata uraa. Aluksi emme tehneet muuta, jossain vaiheessa lisäsimme pari askelta käyntiä kaikkien muiden sivujen keskelle paitsi ympyrän aloituksen kohdalle. Ensin taisimme tulla tehtävää vasemmassa kierrokessa. Tässä huomasin melkein heti, että jäin taas roikkumaan enemmän vasemmalle jalustimelle, joten yritin muistaa pitää koko ajan saman verran painoa myös oikealla jalustimella. Sani kääntyi ympyrälle hyvin, ja vastasi myös eteenpäin pyytävään pohkeeseen selvästi.

Kun vaihdoimme suuntaa oikeaan kierrokseen, Sani ei olisi halunnut pysyä ympyräuralla vaan yritti koko ajan livahtaa siltä ulospäin. En tiedä, kuinka paljon tähän vaikutti minun istuntani, sillä voin hyvin kuvitella, että se voi olla aika vino tällä hetkellä.

Opelta sain ehkä kaksi tai kolme kommenttia tunnin aikana, ja yksi niistä oli, että vasemman jalkani pitäisi roikkua pidempänä alaspäin. Tämä tapahtui vasemman kierroksen kulmassa, ja kun jäin miettimään asiaa, niin jäin varmaan kaivamaan vasemmalla sisäjalalla aika paljon. Jossain vaiheessa tuntia vasemman polven sisäsyrjä alkoi kipuilla, joten jäin varmaan aika usein kaivamaan sillä jalalla :D Toinen saamani kommentti oli "hyvä asetus" jollain laukkaympyrällä.

Oikeaan kierrokseen otimme mukaan myös laukkaa niin, että ympyrälle nostettiin laukka ja ympyrän jälkeen siirrettiin jälleen raviin. Ensimmäinen nostoyritys meni tapani mukaan pieleen, koska en muistanut valmistella sitä mitenkään... tämän jälkeen nostot alkoivat sujua paremmin. Sani oli sitä mieltä, että laukan voi pudottaa pois jo ennen täyttä ympyrää, mutta ensimmäisen kerran jälkeen osasin valmistautua siihen, ja sain laukan pidettyä yllä haluamani matkan. Laukassa pystyin parin ensimmäisen ympyrän jälkeen aika paljon keskittymään siihen, että istuisin mahdollisimman paikallaan ja pyytäisin Sania eteen jalalla enkä lantiollani. Oikeassa kierroksessa en vielä päässyt siihen asti, että olisin saanut kädenkin pidettyä paikoillaan, mutta vasemmassa kierroksessa sekin alkoi sujua. Vasemmassa kierroksessa Sani tosin halusi suurentaa ympyrää omia aikojaan.

Lopuksi ratsastimme vielä samaa reittiä harjoitusravissa tehden taas käyntiä kolme askelta jokaisen sivun keskellä. Sani toimi tässä jo aika kivasti, ja vaikka useat käyntiin siirtymiset venyivät hieman, pidin siitä, kuinka herkästi Sani reagoi ohjastuntumaa keventäviin "puristeluihini" ja eteenpäin pyytävään pohkeeseen.

Kokonaisuudessaan tunti meni hyvin siihen nähden, että edellisestä ratsastuskerrasta oli taas 1,5 kuukautta aikaa. Siellä oli kyllä hetkiä, joista en ole kovin ylpeä, ja Sani pääsi aika monta kertaa yllättämään ja päätti joko askellajista tai reitistä oman mielensä mukaan. Mutta oli ihanaa päästä taas ratsastamaan, ja onneksi en ihan kaikkea ole unohtanut :D