20.1. Rentoilua Eemelin kanssa

Reilu viikko sitten pääsin taas ratsastelemaan rennolla otteella, ja tällä kertaa sain ratsukseni Eemelin. Olin mennyt sillä vain kerran aiemmin joskus 1,5-2 vuotta sitten, ja muistin että siitä jäi erittäin positiivinen mielikuva. Olinkin kuvaillut Eemeliä silloinkin sanalla 'herttainen', ja sellainen se oli edelleen! Sain hakea sen tarhasta ennen tuntia, ja se oli koko ajan tosi järkevän oloinen, vaikka tuntuikin vähän jännittyvän mönkijästä.

Lempeä jätti <3

Tunnilla oli kahdeksan ratsukkoa, mutta koska olimme harjoitusmaneesissa, oli meillä tilaa yli 20x60 metriä, joten ahdasta tuli vain hyvin harvoin. Jo alkukäynneissä huomasin, miten herkkä Eemeli on. Sain sen menemään hyvin kulmiin, vaikka ohjat olivat ihan pitkänä. Ennen raviin siirtymistä ope käski meidän tehdä käynnissä askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä ihan suoralla uralla. Eemeli oli näissä ihan huippu! Se lyhensi käyntiään, kun vain vähän pysäytin lantiotani, ja lisäsi kun rentoutin lantiotani ja työnsin kättä vähän eteenpäin.

Raviverryttelyyn ope jakoi meidät kolmelle ympyrälle, joilla meidän piti ravata kevyttä ravia ja asettaa hevosia sopivasti. Alkuun minulla oli aika paljon hakemista omassa kevennyksessäni Eemelin valtavissa askelissa, ja ope kommentoikin että minun pitäisi keventää rennommin ja pienemmin. Kun toteutin tätä ohjetta, alkoi homma kummasti tuntua helpommalta. Tällä kertaa minun ei myöskään tarvinnut muistuttaa itseäni jakamaan painoa tasaisesti molemmille jalustimille, vaan huomasin jo jonkin aikaa kevenneltyämme, että se on hyvinkin tasan ihan itsestään. En oikein saanut Eemeliä aluksi asettumaan, vaikka kuinka ähräsin, enkä oikein tiedä, johtuiko se siitä, että Eemeli tarvitsi enemmän aikaa vertyä vai säädinkö itse liikaa.

Ympyröillä teimme myös muutamia siirtymisiä käynnistä raviin, jotka sujuivat Eemelin kanssa todella hyvin. Yhdestä käyntipätkästä piti sitten nostaa laukka. Alkuun minulla oli taas vaikeuksia nostaa laukka, epäilen perinteisesti puuttuvia valmisteluja... Kun sitten sain laukan nousemaan, se tuntui siltä, että Eemeli pudottaa raville hetkenä minä hyvänsä, joten jäin ehkä vähän liikaa punkemaan sitä. Parempi olisi varmasti ollut vain istua hetki hiljaa ja komentaa pohkeella eteenpäin. Eemelin laukassa oli kuitenkin ihanan helppo istua, enkä irronnut satulasta enkä valunut kummallekaan puolelle.

Teimme tätä alkuverkkaa melkein puolet tunnista, joten varsinaiselle tehtävälle ei jäänyt kovin paljon aikaa. Siinä meidän piti ratsastaa puolikas lävistäjä (siis sellainen tuplasti normaalia jyrkempi), ratsastaa uralle saavuttua voltti kentän keskustan puolelle, ja voltin jälkeen ratsastaa toinen jyrkkä lävistäjä.  Aluksi tulimme tämän muutaman kerran käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Ravissa lävistäjillä piti pidentää askelta ja voltilla lyhentää. Suoralla pitkällä sivulla sai tehdä tarpeen mukaan joko käyntisiirtymisiä tai eteenratsastusta. Eemeli oli tässäkin tehtävässä ihan huippu! Lisäyksiin minun tarvitsi vain työntää kättä vähän eteenpäin, ja volteille Eemeli taipui superhyvin lähes pelkästä pohkeesta ja omasta istunnastani. Myös kulmiin Eemeli taipui tosi hyvin, ja muistin itsekin olla roikkumatta sisäohjassa.

Ihan huippu tunti! Ja tämänkertaisesta opettajastakin tykkäsin paljon, en ollut hänen tunnillaan ollut koskaan aikaisemmin.