18.8. Vihdoinkin onnistumisia

Tälle tunnille sain ratsukseni Masin, jolla olin mennyt kerran aiemmin liinatunnilla noin kuukausi sitten. Tunnin aiheena oli edelleen sama hevosen ratsastaminen pyöreäksi kuolaintuntumalle kuin edellisilläkin viikoilla, ja pelkän ympyrätyöskentelyn lisäksi teimme myös pieniä pätkiä avotaivutusta sekä ravi-käynti-ravi-siirtymisiä. Laukkaa emme tällä tunnilla menneet ollenkaan, vaan keskityimme käyntiin ja raviin.

Vaikka tällä kerralla pääsin tallille mielestäni ihan ajoissa (kaksi edellistä kertaa olen joutunut harjaamaan ja varustamaan ratsuni vähän kiireessä), niin Masi oli niin kuran kuorruttama, että jouduin harjaamaan sitä pienen ikuisuuden, ja taas jäi varustamiselle liian vähän aikaa. Ärsyttävää, koska haluaisin hoitaa hevosen kaikessa rauhassa ja ilman hätiköintiä. Ensi kerralla pitää varmaan aloittaa harjaus jo edellisen tunnin ratsukoiden lähtiessä tallista :D

Aloitimme tunnin jälleen ympyrällä. Minun piti alussa antaa Masin asettua ulospäin, jotta se varmasti tulisi ulko-ohjan tuelle. Vähitellen aloin sitten johtavalla sisäohjalla houkutella asetusta sisäänpäin. Satulan kauhukahva oli jälleen kovassa käytössä, ja parin ensimmäisen tunnin totuttelun jälkeen osasin jotenkin jo ennen tuntia asennoitua siihen, mitä tunnilla tehdään, joten olin alusta asti "automaattisemmin" toteuttamassa open ohjeita. Masi tuntui tähän mennessä ratsastamistani kolmesta hevosesta kaikkein helpoimmalta saada rauhoittumaan tuntumalle (tai sitten tosiaan olin itse saanut jutun juonesta aiempia kertoja paremmin kiinni), ja vaikka alussa homma oli edelleen aika hakemista, niin tunnin edetessä saimme kuitenkin aikaan pidempiä hyviä pätkiä. Oikeassa kierroksessa pystyin jo välillä saamaan Masin pyöreällä kaulalle ja pitämään sen siellä ilman kauhukahvasta kiinni pitämistä. Muistin myös käyttää pohkeitani korjatakseni Masin reittiä ympyrällä tai hakeakseni Masia aktiivisemmaksi (mitä en siis ensimmäisellä tunnilla meinannut muistaa ollenkaan, kun kaikki keskittymiseni meni käsiin). Sain ratsastettua Masia välillä enemmän eteen ja välillä otettua vähän enemmän kiinni. Ope käski minun keskittyä istumaan suorassa etenkin avotaivutuksen aikana, sillä lantioni painui liikaa oikealle. Tästä vinoudestani juttelin open kanssa tunnin jälkeen, ja hän tarjosi ensiavuksi keskittyä pitämään kyynärpäät kiinni kyljissä, jolloin voin huomata selvemmin, jos kyljet ovat eripituiset.

Siirtymisiä ratsastimme pääty-ympyrällä pituushalkaisijan kohdalla (keskemmällä kenttää olevassa pisteessä) harjoitusravista käyntiin, käyntiä muutama askel, jonka jälkeen taas siirtyminen harjoitusraviin. Käyntiin siirtymisissä Masi nousi pois pyöreältä kaulalta melkein joka kerta eikä oikein kuunnellut pidätteitäni, ja jossain vaiheessa ope käski minua sellaisissa hetkissä unohtamaan siirtymisen ja ratsastamaan Masin takaisin pyöreäksi ravissa. Ihan en saanut itseäni toimimaan, koska olen iskostanut päähäni ajatuksen, että kaikki, mitä alkaa hevoselta pyytää, on vietävä loppuun, ja nyt siis ope käski lopettaa pyytämisen "kesken". Muutaman ihan hyvän siirtymisen sain kuitenkin aikaiseksi, ja raviin siirtymiset menivät hieman paremmin. Ope sanoi, että istuntani oli harjoitusravissa kevyttä ravia parempi, sillä siinä en kallistanut lantiotani yhtä paljon sivulle.

Harjoitusravissa ope käski ajatella ratsastajan painavan lapojaan alaspäin ja jännittävän ojentajiaan sen verran, että olkavarren saa pidettyä pystysuorassa, jotta hevosella on ulko-ohjan tuki, jota vasten tukeutua. Tämä auttoi ainakin itseäni pitämään kyynärpäässä riittävän kulman, sillä tapanani on yrittää keventää ohjastuntumaa työntämällä kättä eteenpäin. Ope muistutti jatkuvasti, että ohjastuntuman pitää usein olla aika voimakas, ennen kuin hevonen sille myötää, ja sen jälkeen tuntuma muuttuu osin automaattisesti pehmeämmäksi. Muutaman kerran pääsin loppuraveissa kokemaan, miten tuntuma pehmeni radikaalisti ja Masi ikään kuin "imi" kuolaimelle - en tiedä, onko tämä nyt yhtään oikea ilmaisu asialle, mutta siltä se tuntui - ihan kuin Masi olisi "imaissut" kuolaimen jonnekin siirappiin (tai ennemmin ehkä muovailuvahaan), jossa kuolain liikkui pehmeästi ja tahmeasti. Ja tämä siis vieläpä ilman, että pidin kauhukahvasta kiinni!

Tunnin loputtua tajusin, että vaikka olin kyllä muistanut käyttää pohjetta enemmän kuin aiemmilla tunneilla, niin olin tyystin unohtanut voimistuvat avut ja käytin jalkaa joka kerran aika ronskisti. Lisäksi en varmaan oikein muistanut rentouttaa jalkoja kunnolla apujen välillä, vaan pusersin menemään jalat jatkuvasti jonkin verran jännittyneenä, vaikkakin jännittäen niitä välillä enemmän, välillä vähemmän. Ja siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) en oikein saanut Masia liikkumaan riittävästi eteen vaan se tuntui aika laiskalta. Noh, yksi pala kerrallaan =) Kokonaisuudessaan tunnista jäi oikein hyvä fiilis - vaikka edelleen tekemiseni on täynnä virheitä, niin sain kuitenkin keskityttyä useampaan kuin yhteen asiaan kerralla (ja jopa kaivettua muistin syövereistä sellaisia toimintoja, joista ope ei maininnut), ja Masi tuntui toimivan todella hyvin.

Mikä meni hyvin:

+ Keskityin paremmin toteuttamaan opettajan ohjeita

+ Muistin käyttää pohkeita tarpeen mukaan

+ Masi pehmeni pyöreäksi pidemmiksi ajoiksi ja myös ilman kauhukahvan tukea

Missä jäi parannettavaa:

- Jalkojen rentoutus apujen välillä

- Varsinkin pohkeilla käytettävä voimistuvia apuja, eikä joka kerta "hyökkäystä" hevosen kimppuun

- Kyynärpäät kiinni kylkiin ja riittävä kyynärkulma