28.-31.7. Ruoveden Ratsutallin sennuviikonloppu

Osallistuin viime viikonloppuna ensimmäiselle ratsastusleirilleni kymmeneen vuoteen! Paikkana oli upeissa maalaismaisemissa sijaitseva Ruoveden Ratsutalli ja leirinä sennuleiri. Meitä oli yhteensä 16 ratsastajaa, ja leirillä ratsastettiin neljässä ryhmässä, joten ryhmäkoko oli mukavan pieni, vain 4 ratsukkoa per tunti.

Kerron nyt koko leiristä yhdessä postauksessa, joten tämä on aika pitkä teksti. Kuvat on otettu kännykkäkameralla, joten laatu ei aina ole kaikkein paras. Klikkaamalla kuvia näet ne isompana.

Tuntihevoset laitumella, taustalla Näsijärvi.

Tallirakennukset tarhojen takana

Tuntihevoset ja tallirakennus

Tuntihevoset laitumella, taustalla Näsijärvi

Kartanon päärakennuksen vieressä laiduntavia tuntihevosia

Tuntihevosia

Majoitusaittoja

Yötaivasta

Ihana herätä tällaiseen näkyyn ^^

Auringonlasku

Aitan "terassilla" on hyvä kuivattaa ratsastuskamoja...

Hevosten kelpaa laiduntaa tällaisissa maisemissa

Ystävykset nauttii kesästä

Hevosten lisäksi Ruhalassa asustaa muitakin eläimiä, kuten kanoja, possuja sekä tietysti tallikissa. Possuilla oli omaa kivaa, ne jahtaili toisiaan ja haukkuivat mennessään.

Kanat ei tykänneet poseerata

Possuilla oli vauhti päällä (huomaa takavasemmalla possu liitovaiheessa)

Uteliaita kavereita

Kukkuu

Oi näitä kissanpäiviä

Leirille saavuttiin torstai-iltana. Perjantaina oli kaksi ratsastustuntia, lauantaina samoin kaksi, sunnuntaina yksi tunti sekä hevosten uitto. Lisäksi perjantaina ja lauantaina oli teoriatunnit, jotka tällä kerralla oli toteutettu klinikkatyyppisesti: perjantaina näimme esteratsukon pidentävän ja lyhentävän laukkaa ensin sileällä ja sen jälkeen kahden esteen linjalla, ja lauantaina kouluratsukko lyhensi ja pidensi ravia ja laukkaa, demonstroi huonoa istuntaa (etukeno/takakeno) sekä pohkeenväistön tyypillisimpiä ongelmia.

Jonsku valmiina tunnille

Ei huvittais

Perjantain ensimmäiselle tunnille sain ratsukseni Jonskun. Teimme itsenäisen verryttelyn ravissa, jonka jälkeen aloitimme tehtävän: harjoitusravissa isot voltit molempiin päätyihin, ja pitkien sivujen keskelle riittävän monta askelta käyntiä, jotta käynti saatiin rauhalliseksi ja aktiiviseksi. En tiedä, kuinka iso osa vinousongelmista johtuu itsestäni ja mikä johtuu hevosesta, mutta oikea kierros oli meille helppo, kun taas vasemmassa kierroksessa Jonsku tuntui liiraavan vasemmalle koko ajan. Aluksi sain keskittyä siihen, että Jonsku ei oio kulmissa, ja yritin samalla keskittyä sisäkäden rentouteen.

Seuraavaksi tehtävää muutettiin niin, että toisen päädyn voltti tehtiin laukassa. Laukannostoa pelkäsin etukäteen, koska nostot ovat olleet minulle ongelma, mutta Jonsku nostikin laukan heti ensimmäisestä kevyestä pyynnöstä. Sen laukka oli helppo ylläpitää ja pääsin taas keskittymään omaan tekemiseeni. Raviinkin Jonsku siirtyi periaatteessa helposti, mutta ravi ei ollut kovin tahdikasta heti siirtymisen jälkeen.

Tämän jälkeen siirryimme keskiympyrälle, jota litistettiin hieman soikeaksi pitkien sivujen kohdalla, jossa oli tarkoitus ratsastaa suoraan parin askeleen ajan ja suoristaa sekä oma istunta että hevonen. Alkuun teimme ympyrää käynnissä, mutta pian siirryimme ratsastamaan puolet ympyrästä harjoitusravissa ja toisen puolikkaan laukassa. Jonsku nosti laukan edelleen helposti, ja raviinkin se siirtyi periaatteessa ok:sti. Raviin siirtymisessä ope käski minua istumaan pystymmässä ja vaatimaan nopeammin tahdikasta ravia. Seuraavalla kerralla se onnistuikin paremmin, ja sain opelta kiitosta nopeasta reagoinnista hevosen muuttuvaan tekemiseen (huonosti muotoiltu, mutten oikein keksinyt parempaakaan).

Helle uuvuttaa Kostinkin

Perjantain jälkimmäinen tunti mentiin puomeja, ja ratsukseni sain Kostin. Tehtävänä oli pitkän sivun suuntainen linja, jossa oli ensin kolme ravipuomia ja toisena "esteenä" yksittäinen puomi, sekä näiden puolivälissä reitin molemmin puolin "tötsät" varmistamassa reitin suoruutta ja auttamassa siirtymisten tarkkuuteen.

Puomitunnin tehtävä

Ensin tulimme linjaa vasemmassa kierroksessa niin, että ravipuomien jälkeen piti tulla muutama askel käyntiä, ja jälkimmäinen puomi jälleen ravissa. Ope käski minua toistuvasti tulemaan puomeille hitaammin ja tasaisemmassa tahdissa. En oikein onnistunut tässä, sillä itse en huomannut tahdissa epätasaisuutta tai kiireisyyttä, joten en tiennyt, kuinka paljon ja mitä minun olisi varsinaisesti pitänyt muuttaa. Seuraavaksi tulimme puomilinjaa niin, että ravipuomien jälkeen nostimme laukan ja ylitimme jälkimmäisen puomin laukassa. Kosti nosti laukan ihan hyvin, mutten saanut sitä rullaamaan kunnolla ennen puomia, jolloin laukka joko putosi raville ennen puomia tai Kosti kompuroi puomiin. En oikein osannut korjata tätäkään, koska olin ihan hukassa niin nopeiden tehtävien kanssa, ja jouduinkin tulemaan tehtävän kolme kertaa putkeen, mutta lopulta sain opea tyydyttävän muutoksen aikaan. Toiseen suuntaan tulimme tehtävää niin, että ylitimme ensimmäisen puomin (jonka ope oli muuttanut kolmen puomin "puomikasaksi") laukassa, sen jälkeen piti siirtyä raviin ja tulla ravipuomit ravissa. Tämäkään tehtävä ei sujunut kovin siististi, mutta kuitenkin edellistä paremmin. Ope käski minun pitää ylävartaloni paremmin pystyssä niin ravipuomeilla (eli kevyessä ravissa) kuin laukka-ravi-siirtymisissäkin, koska painuin liikaa etukenoon.

Loppukäynnit maastossa Kostin kanssa

Onks pakko jos ei taho -Heikki

Heikin kanssa tunnilla

Lauantain ensimmäinen tunti oli jälleen koulua, ja ratsukseni sain Heikin. Heti alussa ope sanoi, että Heikkiä ei pitäisi alussa patistaa liikkumaan isommin, vaan antaa sen liikkua omaa vauhtiaan ja vain ylläpitää tasainen tahti. Vähitellen Heikki alkoikin pehmetä, ja sain pyytää siltä isompaa askelta tahdin kärsimättä. Tunnin varsinaisena tehtävänä oli pohkeenväistö, jota teimme uraa pitkin etujalat uralla ja takajalat uran sisäpuolella. Ensimmäisellä väistökerralla (oikeaan kierrokseen) käytin liikaa pohjetta ja Heikki käveli liikaa eteenpäin, uran ulkopuolelle, mutta seuraavilla kerroilla sain tätä korjattua. Heikillä vauhtia piti jopa hiljentää väistöön, ja kerrankin sain keskityttyä siihen, etten jähmettänyt lantiotani. Ulko-ohjalla sai tehdä todella paljon pidätteitä, jotta Heikki pysyi etujalat uralla. Jossain vaiheessa ope käski minun tulla väistön harjoitusravissa (ravissa tulin vain vasemmassa kierroksessa). Se ei sujunut enää yhtä hyvin kuin käyntiväistö, mutta kuitenkin sinne päin. Toisella pitkällä sivulla saimme tehdä omiamme tarpeen mukaan koko väistötehtävän ajan, ja minä ravailin Heikillä aika paljon voltteja yrittäen keskittyä harjoitusravi-istuntaani. Yritin pitää keskivartalon jämäkkänä ja jalat rentoina. Jalkojen rentouttamisessa onnistuin mielestäni ihan hyvin, mutta keskivartalo tarvitsee paljon lisää voimaa. Ihan tunnin lopussa ehdimme ottaa muutaman laukannoston vasempaan kierrokseen. Ensin tulimme toisella pitkällä sivulla harjoitusravissa loivan kiemurauran, jonka jälkeen nostimme laukan ja laukkasimme vastakkaisen pitkän sivun. Heikin laukka tuntui niin ihanalta, että olisin halunnut laukata sillä paljon enemmänkin ja harmitti todella paljon, että tunti loppui kesken.

Eikö sais jäädä päikkäreille -Sissi

Lauantain toisella tunnilla hyppäsimme esteitä, ratsukseni sain Sissin. Etukäteen hermoilin siitä, että jos Sissi on altajuoksevaa mallia, tunti tulee menemään ihan päin mäntyä, sillä Sissi oli poni ja nimen omaan altajuoksevat pienet ponit ovat minulle kaikkein vaikeimpia ratsastaa :D Sissi oli kuitenkin ihanan totteleva, joten tämä hermoilu oli onneksi turhaa. Alkuverryttelynä laukkasimme isoa soikiota kahden pituushalkaisijan suuntaisesti olleen kavaletin yli (ratapiirroksen 1+2) molempiin suuntiin. Alkuun muutama lähestyminen jäi vähän lähelle ja Sissi joutui ottamaan extra-askelia, mutta kertaakaan se ei yrittänyt mennä ohi tai kieltää. Sissillä oli oma moottori hyvin käynnissä ja se laukkasi aika lujaa, mutta se ei kuitenkaan ollut pelottavaa, mikä oli aika yllättävää :D

Alkuverryttelyn jälkeen tulimme ensimmäisenä tehtävänä 3-pystyn (joka oli ehkä 50 cm, mutta näytti ekana hyppynä heti kavalettien jälkeen ihan hurjan isolta) vasemmasta kierroksesta, esteen päällä piti vaihtaa laukka oikeaksi ja jatkaa 2-kavaletille (tai näin ainakin muistelen, sen verran tunnin aikana jännitti etten muista ihan varmasti :D). Sissi teki hurjan hyvää työtä, kun vaan ohjasin sen oikealle esteelle, ja saimmekin opettajalta kehuja. Seuraavaksi tulimme saman tehtävän oikeasta laukasta, eli 3-pysty ja 1-kavaletti. Se ei mennyt ihan yhtä hyvin, sillä ohjasin viiston tien pystylle, tajusin sen pari askelta ennen hyppyä ja ilmeisesti epäröin sen verran, että Sissi joutui ottamaan pienen lisäaskeleen. Jouduinkin tulemaan saman tehtävän uudestaan, tällä kertaa vähän paremmalla lähestymisellä.

Seuraavaksi siirryimme ristikkolinjoille.Tulimme ensin linjan 4-5 oikeassa laukassa, jälkimmäisellä ristikolla laukka piti vaihtaa vasemmaksi, kaartaa päädyssä uraa pitkin ja "yläkulmasta" kääntää vielä jyrkkä tie 2-kavaletille, jonka jälkeen jatkaa laukkaa oikealle. Minulle vasen laukka on todella hankala ja lisäksi Sissi vähän kyttäsi päädyssä kentän ulkopuolella olleita katsojia, joten kaarto kavaletille tuntuikin ihan todella rumasti ratsastetulta, mutta Sissi oli kiltti ja kääntyi kuitenkin todella hyvin. Seuraavaksi sama tehtävä toisesta suunnasta: vasemmassa laukassa 6-7-ristikot ja päädyn kautta jyrkkä tie 1-kavaletille. Tämä ei sujunut ihan niin hyvin, sillä jäin vähän varmistelemaan ristikoita ja pyysin Sissin laukkaa hitaammaksi, joten jouduimme tulemaan tehtävän uudestaan. Toisella kerralla sujui paremmin. Ihan tunnin lopuksi minä ja eräs toinen ratsastaja saimme vielä tulla 6-7-linjan niin, että 7 oli "joku 70-80-senttinen" (open sanojen mukaan) pysty. Niin, sen isompaahan en koskaan ole hypännytkään muuta kuin yhden metrisen pystyn innarilinjan viimeisenä esteenä... Juu ihan vähän hirvitti, mutta siinä vaiheessa tuntia luotin jo Sissiin ja opettajan arviointikykyyn niin paljon, että ratsastin vain reipasta laukkaa ensimmäiselle ristikolle ja keskityin odottamaan hyppyjä toivoen parasta. Ja Sissi hoiti homman hienosti kotiin =)

Estetunnin "ratapiirros", vaikkemme kokonaista rataa hypänneetkään.

Koko tunti meni niin paljon yli odotusteni (kiitos super-Sissin), että siitä jäi pieni estenälkä! Ihan huippu tunti ensimmäiseksi estetunniksi pitkän tauon jälkeen!

Selvittiin maastosta hengissä! Santeri oli huippu!

Sunnuntain tunnille saimme itse päättää, haluammeko mennä koulua, (maasto)esteitä vai maastoon. Koulutunti olisi houkutellut todella paljon, mutta koska Ruhalan maisemat olivat niin upeat, ajattelin että maastoretken haluaisin kokea siellä edes kerran (jos jostain syystä en enää pääsisikään uudestaan leirille sinne). Ratsuksi sain suokkiruuna Santerin, joka oli iso kuin mikä. Hieman minua maastoretkikin hirvitti, lähinnä laukkapätkien osalta, mutta luotin jälleen siihen, että saan alleni varman ratsun, joka ei kyttäile omiaan. Ja niin sainkin - Santerin ainut "loikka" koko retken aikana oli ensimmäisen laukannoston ponnistushyppy (ja no joo, loppukäynneissä tuuli ravisutti yhtä pusikkoa, jota Santerikin "niiasi"). Ravipätkät menivät hyvin ja ehdin jopa ihailla maisemia. Ensimmäinen laukkasuora oli harvennetussa metsässä, ja se oli pitkä! Minä olin neljän ratsukon letkassa viimeisenä, eikä minulla ollut mitään vaikeuksia pitää Santeria edellä olleen hevosen häntään suunnattuna. Ehdin jopa ihailla maisemia! :D Vauhti oli varmaan aika hurja, mutta Santerin tasaisessa laukassa se ei tuntunut ollenkaan kovalta. Vähän hiekkaa lensi naamalle, mutta mitä pienistä. Laukkapätkän loppua kohti aloin tosin vähän väsyä kevyeeseen istuntaan, tottumaton kun olen. Toinen laukkapätkä otettiin pienessä ylämäessä hiekkakuoppaa kohti. Santeri oli edelleen ihan super, mutta edellisen ratsukon jaloista lensi niin paljon hiekkaa naamalleni, etten nähnyt juuri mitään enkä tajunnu hidastaa vähän ja jättää väliä edelliseen ratsukkoon. Kivaa oli silti. Oli aivan mahtava maastoreissu <3, ja hyvää vastapainoa minun pääosin negatiivisille maastoilukokemuksilleni.

Suokit Siru ja Santeri maastoreissun jälkeen

Sunnuntai-iltapäivänä pääsimme vielä uittamaan hevosia. Ratsukseni sain Kostin, johon olinkin jo vähän tutustunut puomitunnilla. Sen selkäranka oli vähän ikävän terävä, mutta käynnissä kuitenkin siedettävä. Kosti paljastui ihan kunnon vesipedoksi - alkuun se meinasi jäädä vain loiskuttamaan vettä, mutta muiden perässä se meni myös syvemmälle. En tiedä, uiko se varsinaisesti, mutta ainakin koko sen selkä (ja minun jalat) kastuivat kokonaan. Kävimme useampaan kertaan "syvällä", ja se oli ihan mahtavaa =)

Näsijärvessä viilentymässä

Koko leiri oli ihan huippu! Ruhalan tilat ja maisemat ovat lumoavia, hevosilla on kesäisin isot laitumet ja ainakin minulle annetut ratsut olivat todella kilttejä ja kuitenkin herkkiä. Opettajat olivat hyviä ja muut leiriläiset todella mukavia. Ainut asia, joka jäi harmittamaan, oli leirin lyhyys - olisin viihtynyt Ruovedellä koko viikon tai miksei pidempäänkin ^^