10.11. Valoa tunnelin päässä

Katastrofaalisesti menneen yksityistunnin jälkeen en saapunut tallille kovin kummoisin odotuksin. Onneksi tunti oli kuitenkin vain pari päivää yksityistunnin jälkeen, niin sen opit olivat vielä tuoreessa muistissa. Ratsukseni sain jälleen uuden tuttavuuden Pason. Tunnilla meillä oli jälleen käytössä Freejump Collier.

Aloitimme tunnin jo tutuksi tulleilla siirtymisillä pitkällä ohjalla. En saanut Pasoa pysähtymään käynnistä kertaakaan ilman maneesin seinän apua, mutta ope käski siitä huolimatta siirtyä ravi-käynti-siirtymisiin, sillä ne ovat kuulemma usein hevosille helpompia. Ja niinhän ne sujuivat Pasonkin kanssa todella hyvin. Yritin keskittyä pitämään oman ylävartaloni pystyssä sisäreisien käyttämisestä huolimatta, ja onnistuinkin siinä mielestäni paljon paremmin kuin ennen yksityistuntia. Myös laukka-ravi-siirtymiset sujuivat ihan hyvin. Ope kaipasi laukannostoihin tosin paljon enemmän voimaa, joten yritin terävöittää nostoapujani.

Verryttelyn jälkeen ope otti meidät pääty-ympyrälle, jossa meidän piti laukata isoa laukkaa. Ope vauhditti muutamaa hevosta juoksutusraipalla, ja Paso otti siitä aika paljon energiaa myös itselleen, joten minun oli helppo pitää se reippaassa laukassa.

Välikäyntien jälkeen aloitimme pohkeenväistötehtävän, jossa ratsastimme ensin käynnissä vasemmassa kierroksessa pitkän sivun alkupuolikkaan pohkeenväistöä uraa pitkin, keskellä maneesia vaihdoimme kierroksen harjoitusravissa volttikahdeksikon puolikkaalla, ja sen jälkeen ratsastimme oikeassa kierroksessa pohkeenväistöä käynnissä vastakkaisen pitkän sivun loppupuolikkaan. Sen jälkeen vaihdoimme suunnan jälleen alkuperäiseksi ratsastamalla lävistäjälle ravilisäyksen. Väistöt menivät ihan hyvin, joskin huomasin käyttäväni väistättävää pohjetta liikaa. Ope käski minun myös käyttää enemmän ei-väistättävää pohjetta, jotta hevonen liikkuu myös eteenpäin väistämisen lisäksi. Siirtymiset kahdeksikon alussa ja lopussa sujuivat hyvin, ja kääntämisessä muistin keskittyä pitämään ylävartaloani pystymmässä, kääntämään ulkoavuilla ja myötäämään sisäohjasta.

Lopuksi ratsastimme vielä väistöä kevyessä ravissä pitkän sivun suuntaiselta linjalta uralle (väistettävä matka oli aika lyhyt). Paso otti lopputunnista vähän virtaa maneesin päädystä, joten ope käski minun tehdä voltin aina ennen väistöä, jossa sain rauhoitettua sen. Voltit auttoivatkin (kunhan vaan muistin jälleen myödätä sisäohjasta ja pitää ulkokäden kiinni kyljessä), ja väistöt sujuivat paremmin.

Tunnista jäi kokonaisuudessa todella hyvä mieli. Paso oli mukavan herkkä, muttei kuitenkaan säikky (vaikka se jännittyi aina tietyssä kohtaa, en silti kertaakaan pelännyt sen sinkoavan jonnekin).