13.10. Verryttelyä pitkin ohjin

Ratsukseni sain tällä kertaa Ullan, joka tuli meidän tunnillemme suoraan estetunnilta. Tunnin aiheena oli toisaalta hevosen verryttely pitkin ohjin ja toisaalta pohkeen ratsastaminen läpi.

Oikeastaan koko alkutunnin ratsastimme pitkin ohjin tehden ensin käynti-ravi-käynti- ja sen jälkeen ravi-laukka-ravi-siirtymisiä. Ravissa meidän piti keventää viimeiseen raviaskeleeseen saakka (eli käytännössä ensimmäiseen käyntiaskeleeseen), mikä tuotti minulle suuria hankaluuksia yhdessä pidättämisen kanssa. Siirtyminen olisi pitänyt saada suoritettua kevennystä "painavammaksi" muuttamalla, sen jälkeen tarvittaessa reisillä puristamalla ja lopuksi ääniavulla. En tainnut saada Ullaa kertaakaan siirrettyä käyntiin ilman ääniapua, vaikka kuinka yritin. Siirtymisissä oma tasapainoni myös horjahteli aika paljon, mikä tuskin ainakaan helpotti Ullan suoriutumista. Käynnistä raviin Ulla sen sijaan siirtyi loppua kohden jo pelkästään sillä, että "nostin" lantiotani hieman, eikä minun tarvinnut käyttää pohkeitani ollenkaan. Se oli huippu tunne =) Muutaman kerran Ulla jännittyi niin paljon, että tunsin sen takaosan "niiavan" ja olin varma, että se lähtee siitä laukalla eteenpäin, mutta ei se onneksi lähtenyt, ja yhden kerran se otti pari ylimääräistä sivuaskelta. Laukasta Ulla otti vielä vähän lisää kierroksia, joten en mennyt enää ihan täysin pitkällä ohjalla, mutta kyllä siinäkin sain muutaman onnistuneen siirtymän tehtyä. Jälleen helpompia olivat laukannostot kuin laukka-ravi-siirtymiset. Ulla alkoi tässä vaiheessa katsella maneesin laitojen yli kaikkea mahdollista, joten jäin tekemään laukkasiirtymisiä ympyrälle, koska en halunnut ottaa sivuaskelten riskiä pitkin ohjin...

Välikäyntien jälkeen aloimme ratsastaa uran poikki puoliympyrän muotoisia teitä, joiden aikana väistätimme hevosten takaosaa uralta ulospäin, eli samaa mitä teimme edellisellä tunnilla. Ulla väisti kyllä pohjetta helposti, mutta hidasti vauhtiaan. Ope sanoi, että hevoset nimen omaan eivät saisi hidastaa vauhtiaan väistön aikana vaan vauhdin täytyisi säilyä yhtä reippaana kuin suoralla uralla. Minulle ope sanoi, että pohjeapuni on liian voimakas, mikä osaltaan voi vaikuttaa hidastavasti. Yritin sitten keskittyä lopputunnin siihen, että käytän pohjetta kevyesti ja vain silloin, kun tarvitsee. "Potkukelkka-ajatuksen" toteuttaminen on minulle yllättävän vaikeaa pohkeenväistössä, kun mielelläni jäisin varmistelemaan joka askelta pohkeellani.

Loppuraveissa Ulla ei tuntunut enää ihan yhtä hermostuneelta, ja muutaman askeleen ajaksi se jopa rentoutti päänsä luotiviivalle. Loppukäynnit talutin maasta käsin, koska en jälleen halunnut ottaa riskiä sivuaskelista, ja siinäkin Ulla tuntui mukavan reippaalta, joskin etenkin katsomokulmaa sen piti varoa joka kerta. Opekin kehui Ullan olleen poikkeuksellisen reipas, yleensä se kuulemma on ennemmin laiska. Todennäköisesti kiitoksen saa kuitenkin edeltänyt estetunti eikä minun ratsastukseni, vaikka käynti-ravi-siirtymiset kevyesti sujuivatkin. :D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

8.12. Sisäpohkeen läpiratsastus

11.1. Elämäni paras laukannosto (ja muita onnistumisen hetkiä)!

28.3. "Laukkaväistö"