6.10. Kohti pohkeenväistöä
Aluksi ravasimme estetunnilta jäänyttä pitkän sivun suuntaista puomilinjaa muutaman kerran saadaksemme hevoset hereille. Vastakkaiselle pitkälle sivulle ratsastimme loivakaarisen kiemurauran ja sen keskelle voltin ulospäin. Puomilinjalla Rudin vauhti meinasi vähän sammua, mutta muutaman kerran jälkeen sain sitä korjattua jonkin verran. Seuraavaksi ratsastimme laukkaa ympyrällä. Keskityin pitämään käteni paikoillaan, missä onnistuinkin ihan kohtalaisesti ilman, että minun olisi tarvinnut jatkuvasti ylläpitää Rudin laukkaa.
Tunnin loppupuoliskon ratsastimme pääty-ympyrällä ilman jalustimia. Ensin kävimme läpi voimistuvien pohjeapujen teoriaa: ensimmäiseksi irrotetaan pohkeet hevosen kyljistä ja "pudotetaan" jalat takaisin paikalleen. Mikäli tämä ei saa hevosessa aikaan eteenpäin vievää reaktiota, seuraavana käytetään pohkeita normaalisti. Mikäli tämäkään ei vielä toimi, seuraavaksi pohkeilla napautetaan tarvittaessa raipan avustuksella. Rudia piti ensin vähän herätellä opettajan avustuksella, mutta kun sen sai hereille, se vastasi hyvin jokaiseen pohjeapuun siirtymällä käynnistä raviin, vaikka se ei ihan ollutkaan tarkoitus. Tehtävänämme oli nimittäin ratsastaa hevosten takaosaa ympyräuran ulkopuolelle ensin käynnissä ja sitten ravissa. En saanut Rudin kanssa montaakaan kertaa tehtyä väistöaskelia, sillä se tosiaan reagoi kaikkeen pohkeenkäyttööni siirtymällä raviin. Tästä ei saanut "rangaista" ottamalla Rudia heti takaisin käyntiin, vaan sen piti antaa ravata vähän aikaa ja siirtyä käyntiin vasta sen jälkeen. Tässä kun keskityttiin jalkoihin niin paljon, niin huomasin aina välillä, että kyynärkulmani huitelee missä sattuu enkä varmasti tarjonnut Rudille tasaista ohjastukea. No, kaikki aikanaan...
Kommentit
Lähetä kommentti