17.11. Kaaosta ja onnistumisen hetkiä

Tälle tunnille sain ratsukseni Masin. Tunnin aiheena oli jälleen alkuverryttely pitkin ohjin ja varsinaisena tehtävänä pohkeenväistöä ravissa.

Yritin ottaa Masista poseerauskuvaa, mutta se oli joko liian hellyydenkipeä tai halusi ulos karsinasta, joten kaikista yrityksistä oli tuloksena vain tällaisia kuvia:

Naapurilla oli paremmat heinät

Höpsö hevonen :D

Tunnin aloitimme jälleen tekemällä siirtymisiä pitkin ohjin: käynti-pysähdys ja kevytravi-käynti. Masinkaan kanssa nämä eivät onnistuneet suoralla uralla, mutta kaarrolla poikki radan sain ne muutamia kertoja onnistumaan jopa ennen seinää. Ravi-käynti onnistui paljon paremmin kuin käynti-seis. Sain ravissa keskityttyä aika hyvin siihen, että kevennän suoraan ylöspäin. Käyntiin siirtymisissä yritin keskittyä pitämään itseni suorassa, ja se onnistuikin paremmin kuin viimeksi, joskaan ei vieläkään riittävän hyvin.

Laukkaa otimme ohjastuntumalla pääty-ympyrällä kevyessä istunnassa niin, että meidän piti tukea kätemme hevosen harjaan, jotta hevonen saisi ohjasta apuohjamaisen tuen. Masin kanssa tämä sujui ihan hyvin, sen laukka pysyi yllä helposti ja jopa muiden pudottaessa raville sain Masin pidettyä laukassa. Alussa ope käski minun pitää vasemman pohkeeni (joka oli sisäpohkeena) paikoillaan, sillä se heilui eteen ja taakse. Kun laukka sujui ympyrällä, ope käski kaikkien laukata yhden kierroksen koko uraa pitkin tehden pitkille sivuille lisäykset ja ottaen lyhyellä sivulla vähän kiinni. Me lähdimme Masin kanssa ilmeisesti vähän liian lähellä toista ratsukkoa sen perässä pitkälle sivulle, sillä Masi kyllä lisäsi hienosti (tunsin lisääntynen voiman ihan selvästi), mutten saanut sitä enää kiinni ollenkaan, vaan se vähän villiintyi... NoShout-kuuloke ei meinannut pysyä kunnolla korvassani koko tunnin aikana, joten tässäkään vaiheessa en yhtään kuullut opettajan ohjeita. Ensimmäinen reaktio (hevoseen takertumisen - eli puristin jaloilla ja vedin ohjista - lisäksi) oli yrittää kääntää se ympyrälle, missä onneksi onnistuinkin, vaikka se ei kyllä yhtään hidastanut Masin vauhtia. Parin ympyrän jälkeen sain ajatuksiani selviämään sen verran, että tajusin hellittää ohjista (pidäte-myötäys-pidäte-myötäys), ja kun Masi hidasti edes vähän, sain jalkanikin rentoutettua ja laukkaa vähän hallintaan. Siitä kohta raviin, ja parin kaahotusraviympyrän jälkeen Masi ravasi jo suht rauhallisesti ja kontrollissa. Vähän äksöniä elämään... Olin itsestäni aika ylpeä sen suhteen, että sain sen paniikin keskellä lopulta ajatukseni kokoon, mutta aika kauan sitä holtitonta menoa kyllä kesti :/

Välikäyntien jälkeen teimme vielä oikeaa laukkaa pääty-ympyrällä, ja siitä lisäykseen lähtemisessä himmailin aika paljon, mutta Masi silti innostui vähän liikaa. Tällä kertaa sain sen kuitenkin heti käännettyä ympyrälle ja raviin.

Tunnin toinen varsinainen tehtävä oli tulla käynnissä lyhyen sivun lopusta pieni pätkä suoraan pitkän sivun suuntaisesti, nostaa laukka tietyssä kohdassa, tehdä voltti laukassa, siirtää voltin jälkeen kevyeeseen raviin ja väistää ravissa uralle. Tässä käyntivaiheessa Masi alkoi ensimmäisen kerran hakeutua kuolaimelle pyöreäksi, joskin se oli alkuun aika epätasainen. Kun tajusin jämäköittää oman keskivartaloni ja pitää kyynärkulman (onnistuin tässä , jes!), se vähän tasoittui. Laukannostot sujuivat joka kerta hyvin. Ensimmäinen voltti levisi vähän isoksi, kun en ehtinyt kääntää Masia kunnolla, mutta sen jälkeen sain voltit pidettyä riittävän pieninä open ohjeilla: aloita voltin kääntäminen ajoissa, tee koko ajan puolipidätteitä ohjalla (nyrkki kiinni, myötäys, nyrkki kiinni, myötäys), katse hevosen korvien välistä eikä liian pitkälle menosuuntaan käännettynä. Näiden lisäksi sain vielä keskityttyä ulko-ohjan pitämiseen tuntumalla ja sisäohjasta päästämiseen. Laukkavoltit tuntuivat oikein hyviltä ja rennoilta. Raviväistöt sen sijaan... no, ottikohan Masi yhden yhtä ristiaskelta :D Open neuvot olivat samat, ohjasta pidätteitä ravin tahdissa ja oma kevennys rauhallisemmaksi. Minä vain en osannut pitää keskivartaloani tai kyynärkulmaa yhtään kasassa, kun Masi lähti vähänkin viilettämään. Sillä tuntui joka kerta olevan kiire päästä maneesin kauimmaiseen päähän (tai pois katsomopäädystä), mutta toiseen suuntaan se ravasi vähän rauhallisemmin ja sain sen ehkä jopa ottamaan muutaman väistöaskeleen, kun niitä siellä itsenäisesti yritin. Kun Masi laukan jälkeen kiihdytti raviaan, en tiedä jännitinkö jalkojani liikaa vai mistä se johtui, etten saanut pienennettyä ja hallittua kevennystäni ollenkaan vaan ikään kuin menin Masin touhotukseen mukaan. Tämä tosin ei ole minulla mikään uusi ongelma... Pidin kuitenkin ylävartaloni pystyssä enkä lähtenyt kyyhöttämään etukumaraan (jes, jossain edes edistyn :D).

Joo. Kokonaisuudessaan tunti meni taas omaa keskivartaloani etsiessä. Niinä lyhyinä hetkinä, kun sen lähinnä käynnissä ja laukassa löysin, Masi liikkui todella mukavan tuntuisesti ja reippaasti ja pyöreänä. Kevyt ravi ei sujunut ollenkaan, koska oma keskivartaloni ja kyynärpäät eivät toimineet yhtään yhteen. Tällä kertaa Masi ei tosiaankaan meinannut sammua missään vaiheessa, niin kuin viime kerralla, vaan sillä oli vähän liikaakin virtaa. Ja se extravirran kanavointi on aina ollut minulle ongelmallista.