7.11. Yksityistunti

Kävin rästimässä yhden tunnin yksityistunnilla. Ratsukseni sain jälleen Bitonkan.

Alkuun ope (jonka tunneilla en yleensä käy) käski minun ratsastaa Bitonkan käynnin riittävän energiseksi (tässä vaiheessa ohjat olivat vielä ihan pitkät). Minun piti vaatia Bitonkalta selvä muutos käyntiin, ja sen jälkeen rentoutua itse. En saanut jäädä pitämään lantiotani paikoillaan, vaan senkin piti myödätä hevosen liikkeen mukana (tämä oli ihan päinvastainen ohje kuin mitä tuuraajamme oli pari viikkoa aiemmin neuvonut, mutta olen kovasti opetellut muuttamaan omaa ratsastustani kulloisenkin opettajan vaatimusten mukaan, vaikken alkuun ymmärtäisikään syytä sille). Minun piti myöskin muistaa rentouttaa pohje täysin Bitonkan reagoidessa. Kun vauhti alkoi hiipumaan, piti toistaa reaktion vaatiminen ja sen jälkeen jälleen rentoutua täysin. Tämä oli todella hyvä harjoitus, sillä minulla tuppaa todellakin jäämään sekä reaktion vaatiminen että sen jälkeinen rentoutuminen vähän puolitiehen, ja jään "tökkimään" hevosta.

Tämän jälkeen minun piti ratsastaa ympyrällä harjoitusravia (ohjat tuntumalla) ilman jalustimia. Ope käski ajatella sisäreittäni rennoksi ja halaavani hevosta takareisillä (eli sama ohje kuin mitä tuuraaja oli kertonut). Bitonkan ravissa en päässyt kuitenkaan yhtään rentoutumaan, vaan minulla oli koko ajan todella hutera olo. Tiedostin, että puristauduin sisäreisilläni kiinni hevoseen, mutta lihakset eivät suostuneet ottamaan vastaan käskyä rentoutua. Perimmäisenä syynä tälle tietysti oli puutteellinen keskivartalon hallinta. En tiedä, mikä siinä oli, etten tällä tunnilla tosiaan tuntunut saavan minkäänlaista otetta omaan kroppaani. Ja vaikka olenkin tiedostanut, ettei keskivartalon hallintani ole samalla tasolla kuin ennen kahden vuoden taukoa, niin en kyllä silti ajatellut sen olevan ihan näin surkeaa... Hyvä palautus maan pinnalle.

Oikeassa kierroksessa ope käski minun välillä katsoa ulkokautta reilusti kohti hevosen takajalkoja, sillä lantioni pyrki valumaan liikaa ulos. Vasemmassa kierroksessa tätä ongelmaa ei ollut, mikä oli aika yllättävää, koska aiemmin tämä ongelma on tullut esiin nimen omaan vasemmassa kierroksessa.

Seuraavaksi minun piti tehdä nopeita käynti-ravi- ja ravi-käynti-siirtymisiä ympyrällä ilman jalustimia. Tässä ope käski minun pitää ylävartaloni pystyssä etenkin käyntiin siirryttäessä, sillä käperryin niissä etukenoon. Nämä parantuivat kyllä huimasti, kun oikein keskityin niihin.

Tämän jälkeen minun piti oikeassa kierroksessa (edelleen ilman jalustimia) nostaa laukka muutaman hyvän käynti-ravi-siirtymän jälkeen. Ja siitähän ei sitten tullut yhtään mitään... Minulla on ennenkin ollut Bitonkan kanssa vaikeuksia laukannostoissa, ja samat ongelmat olivat nytkin olemassa. Ensin sain Bitonkan vain kiihdyttämään raviaan. Muutaman kerran sain sen kyllä nostamaan laukan, mutta vain muutaman askeleen ajaksi, jonka jälkeen se taas pudotti raville. Tässä ei ainakaan yhtään helpottanut se harjoitusravin pomppimistunne, sillä olin mielessäni ihan varma, että putoan laukan kyydistä. Hieno kierre siitä sitten lähtikin... Ope käski minun lopettaa nostossa ylävartalolla heijaamisen ja päästää irti sisäohjasta, mutta joko en saanut näitä toteutettua tai jokin muu ratsastuksessani esti Bitonkaa nostamasta laukan. Monien epäonnistuideiden yritysten jälkeen ope käski minun vaihtaa suuntaa ja ottaa jalustimet jalkaan. Vasemmassa kierroksessa minun piti jälleen ensin hakea Bitonka aktiiviseksi käynti-ravi-siirtymien avulla, ja hyvällä hetkellä nostaa laukka. Jalustinten kanssakaan se ei ollut helppoa, mutta onnistui lopulta, ja sain muutaman kerran laukattua jopa koko kierroksen ympäri. Bitonka alkoi ottaa kierroksia, ja aina kun ohitimme opettajan, se meinasi ottaa pari sivuaskelta, mikä ei ainakaan yhtään rentouttanut minua.

Lopuksi sain kuitenkin vielä ravattua suht rennosti pari kierrosta.

Tämä tunti oli kyllä niin julman realistinen, että huhheijaa. Bitonkalla ei toki ole maailman helpoimmat liikkeet istua, mutta minulla ei näköjään riitä keskivartalossa voima lähellekään sen vaatimaa. Hyviä hetkiä tuli onneksi ravi-käynti-siirtymisissä, joiden opekin sanoi sujuneen todella hyvin. Nyt pitää vain muistaa ajatella oma ylävartalo pystyyn etenkin kaikissa siirtymisissä.