1.3. Christel Vihman istuntavalmennus vol. 2
Olin Christelin istuntavalmennuksessa toista kertaa. Ratsuna minulla oli jälleen Masi. Masin koulusatula oli huollossa, joten jouduin menemään estesatulalla, mutta se ei kyllä onneksi tuntunut häiritsevän kovin paljoa. Jalustimet piti pitää vähän lyhyempänä kuin mitä olisin koulusatulassa pitänyt, mutta muuten en muista satulan häirinneen omaa tekemistäni millään lailla.
Siinä missä ensimmäisellä kerralla Christelin kanssa keskityimme lähinnä istuntani suoristamiseen sivusta katsottuna, tällä tunnilla sain vinkkejä myös istuntani suoristamiseen takaa katsottuna. Emme edelleenkään ottaneet yhtään laukkaa, vaikka olisi kyllä todella hyödyllistä saada edes muutama vinkki siihenkin!
Siinä missä ensimmäisellä kerralla Christelin kanssa keskityimme lähinnä istuntani suoristamiseen sivusta katsottuna, tällä tunnilla sain vinkkejä myös istuntani suoristamiseen takaa katsottuna. Emme edelleenkään ottaneet yhtään laukkaa, vaikka olisi kyllä todella hyödyllistä saada edes muutama vinkki siihenkin!
Alkuun Christel taas "tunnusteli" lonkkani ja muistutti minua ajattelemaan painoani enemmän taka- kuin sisäreidelle. Sen jälkeen, kun Christel oli ohjannut lantioni ja rintakehäni oikeaan asentoon, hän testasi sitä jälleen: hän pystyi liikuttamaan pelkkää lantiotani heiluttamalla myös koko hevosta eteen-taakse, ilman että minun asentoni muuttui. Tämä on aika metka tunne :D Christel sanoi myös, että voisin harkita kiilamaisten jalustinkumien käyttämistä, niin että kiila tulee jalkani ulkosyrjälle. Olenkin huomannut, että monesti tuntuu siltä, että joudun taittamaan nilkkaani ulkosyrjältä alaspäin, jotta saan jalan pidettyä tasaisesti jalustimella.
Käynnissä Christel käski minun ajatella lantion liikettä enemmän ristiselästä taaksepäin kuin pelkästään lantiota eteen-taakse, ja samalla ajatella mahaani lyhyemmäksi. Tämä tuntuikin paljon paremmalta ja vakaammalta, ja oli oikein tervetullut neuvo, sillä olen kyllä peilistä katsonut, että jotain pitäisi lantioni liikkeessä muuttaa :D Chisteliltä tuli jälleen niin paljon loistavia neuvoja, etten muista niiden tarkkaa järjestystä, mutta yritän kuitenkin muistaa kirjoittaa ne kaikki tähän ylös.
Teimme jälleen avoa ympyrällä, tällä kertaa myös vaihtaen asetusta välillä ulospäin. Tässä minun piti edelleen keskittyä kääntämään koko "vetoketjulinjaani" liikkeen suuntaan (ja vielä vähän enemmän, kuin mitä itse tarjosin), samalla sisäpohje on vähän normaalia edempänä. Jos minun tarvitsi tehdä ohjasotteita, Christel muistutti jälleen että ne pitää tehdä vain nyrkkiä sulkemalla tai vaihtoehtoisesti viemällä sisäkättä sivulle päin (lähinnä asetusta hakiessa), muttei koskaan taaksepäin. Kun käytän pohjetta pyytämään hevosta liikkumaan enemmän eteen, en saa samalla ottaa ohjasta taakse. Tämän tein ihan huomaamattani, ja luulen sen juontavan juurensa siitä, että yritän samalla pyytää hevosta myös lantiolla eteen. Tämä taas aiheuttanee vartalossani käpertymisreaktion, jolloin vedän samalla kättä taaksepäin. Kun ymmärsin pitää käden paikallaan tai jopa myödätä vähän eteen, vastasi Masikin - ylläripylläri - pohjeapuun hurjan paljon paremmin. Miten paljon turhaa sitä voikaan hevosen selässä tehdä... Ope joutui myös toistuvast muistuttamaan minua pitämään käteni riittävän edessä sen sijaan että vedän sen "syliini". Tämä asento tuntuu edelleen ihan väärältä (varsinkin, kun minulla on aiemmin ollut ongelmana nimen omaan liian suora kyynärkulma! :D), mutta kun katsoin itseäni kotona peilistä, huomasin, että kyynärpääni tosiaan on selvästi vartaloni takana silloin, kun tuntoaisti sanoo asennon olevan hyvä.
Seuraavaksi siirryimme harjoitusraviin ympyrällä. Meitä oli valmennuksessa kaksi, joten sillä aikaa kun toinen ratsasti ympyrällä, piti toisen keventää kentän ympäri uraa pitkin, ja kun hän sai kierroksensa tehtyä, lähti ympyrällä pyörinyt vuorastaan koko uralle. Harjoitusravissa sain aika hyvin pidettyä alaselkäni pomppimassa, joskin ope pyysi minua kääntämään sitä vielä vähän enemmän alle. Samalla minun piti muistaa joustaa kyynärpäästä ravin tahtiin, ja miten paljon kevyemmältä Masi tuntuikaan edestä! Annoin sen kulkea aika pitkällä ohjalla, mutta noin kevyenä se ei silti ole minulla ennen kulkenut. Harjoitusravissa ope keskittyi lähinnä muistuttamaan jalkojen rentoudesta lonkasta asti (oikea lonkankoukistajani jännittyy edelleen pohjetta käyttäessä) ja käsillä myötäämisestä ravin tahdissa. Keventäessä ope sanoi, että polveni suoristuu vähän liikaa, ja saan siis ajatella hieman matalampaa kevennystä. Kun keskityin tähän, lähti ylävartaloni kippaamaan vähän eteenpäin, joten seuraavaksi sain muistutella itseäni pitämään sitäkin suorana. Vasemmassa kierroksessa (keventäessä) sain enemmän neuvoja istuntani suoristamiseen takaa katsottuna: Painoni oli kuulemma enemmän sisäjalalla ja sitä myötä myös lantioni oli liikaa vasemmalla, ja kun korjasin jalkojen painoa tasaisemmaksi, tuntui minusta siltä kuin olisin ihan kasassa vasemmasta kyljestäni ja oikea kylki paljon pidempänä. Ope kuitenkin sanoi, että asentoni oli sillä hetkellä täysin suora. Tähän pitää nyt sitten keskittyä tunneillakin, että pidän painon tasaisesti molemmilla jaloilla ja itseni "vähän liian lyhyenä" vasemmalta.
Aloin myös miettiä sitä, millainen asentoni on aiemmin ollut. Aiemmin minulla nimittäin oli aina tunne siitä, että valun hevosen oikealle puolelle enkä istu keskellä satulaa, ja sen seurauksena tuntui että kippasin ylävartaloani sisäänpäin. Jossain määrin tämä oli ihan todellista, sillä tosiaan istuin satulan keskikohdan oikealla puolella ja kerran meinasin vasemmassa laukassa ilman jalustimia pudota hevosen selästä ulospäin oikealle. Ehkä sen takia minusta edelleen tuntuu siltä, että vasen kylkeni on liian lyhyenä, kun yritän suoristaa itseäni siitä vanhasta kiemurasta?
Vasemmassa kierroksessa keventäessä ope myös käski minun kääntää lantiotani ja rintakehääni vielä enemmän vastapäivään, niin että lopulta minusta tuntui myös ihan vinolta siihen suuntaan. Ope käski minun jopa ajatella pelkkää vasenta olkapäätä taaemmas ja oikeata olkapäätä eteenpäin. (Tästä muistan yhden opettajan minulle kerran aiemmin sanoneen, että etenkin kulmissa vasempaan kierrokseen minun pitää kiertää rintakehääni enemmän vasemmalle.) Vaikka aluksi minusta tuntuikin, että tämän takia tuntuma vasempaan sisäohjaan on liian voimakas ja oikea käsi ei pysty tarjoamaan Masille riittävää tukea, vähän aikaa näin ratsastettuani alkoi Masikin asettumaan paremmin vasemmalle ja tuntuma ohjissa tasoittui. Ope käski myös keventäessä ajatella kyynärkulman pientä suoristusta ravin tahtiin.
Loppuun teimme vielä siirtymisiä käynnin ja harjoitusravin välillä. Siirtymissäkin ope käski minun keskittyä siihen, etten vedä kädellä yhtään taaksepäin vaan jopa työnnän sitä vähän eteen. Ja miten paljon helpompaa kaikki jälleen olikaan, kun sain tätä korjattua :D Masi siirtyi paljon nopeammin raviin ja paljon kevyemmin käyntiin. Sain myös pidettyä Masin koko käynti-ravi-siirtymän ajan pyöreänä, mitä en muista ennen tapahtuneen! Edelleen ope käski minun pitää käden riittävän edessä, ja välillä se painui myös liian alas. Oikeanlaisen tuntuman hakemiseen käynnissä ja ravissa (sekä kevyessä että harjoitus-) ope käski minun pitää lavat aktiivisesti alhaalla, mutta kyynärpään joustaa sekä käynnissä että ravissa pään mukana.
Tämäkin Christelin istuntavalmennus oli täynnä oivalluksia ja erittäin tarpeellisia korjauksia! Parasta on se, kun (lähes joka kerta) huomaan korjauksen vaikutuksen saman tien Masin liikkumisessa! Jos Masi nosti päänsä, käski Christel korjata jotain asiaa itsessäni, ja kun sain sen tehtyä, rentoutui Masikin jälleen pyöreäksi. Mikä sen parempaa, kun voi keskittyä hiomaan omaa istuntaansa täydelliseksi ja huomaa saman tien, miten se vaikuttaa hevoseen positiivisesti! Ja Masi tosiaan tuntui kevyeltä koko sen ajan, kun se liikkui kuolaimella.
Teimme jälleen avoa ympyrällä, tällä kertaa myös vaihtaen asetusta välillä ulospäin. Tässä minun piti edelleen keskittyä kääntämään koko "vetoketjulinjaani" liikkeen suuntaan (ja vielä vähän enemmän, kuin mitä itse tarjosin), samalla sisäpohje on vähän normaalia edempänä. Jos minun tarvitsi tehdä ohjasotteita, Christel muistutti jälleen että ne pitää tehdä vain nyrkkiä sulkemalla tai vaihtoehtoisesti viemällä sisäkättä sivulle päin (lähinnä asetusta hakiessa), muttei koskaan taaksepäin. Kun käytän pohjetta pyytämään hevosta liikkumaan enemmän eteen, en saa samalla ottaa ohjasta taakse. Tämän tein ihan huomaamattani, ja luulen sen juontavan juurensa siitä, että yritän samalla pyytää hevosta myös lantiolla eteen. Tämä taas aiheuttanee vartalossani käpertymisreaktion, jolloin vedän samalla kättä taaksepäin. Kun ymmärsin pitää käden paikallaan tai jopa myödätä vähän eteen, vastasi Masikin - ylläripylläri - pohjeapuun hurjan paljon paremmin. Miten paljon turhaa sitä voikaan hevosen selässä tehdä... Ope joutui myös toistuvast muistuttamaan minua pitämään käteni riittävän edessä sen sijaan että vedän sen "syliini". Tämä asento tuntuu edelleen ihan väärältä (varsinkin, kun minulla on aiemmin ollut ongelmana nimen omaan liian suora kyynärkulma! :D), mutta kun katsoin itseäni kotona peilistä, huomasin, että kyynärpääni tosiaan on selvästi vartaloni takana silloin, kun tuntoaisti sanoo asennon olevan hyvä.
Seuraavaksi siirryimme harjoitusraviin ympyrällä. Meitä oli valmennuksessa kaksi, joten sillä aikaa kun toinen ratsasti ympyrällä, piti toisen keventää kentän ympäri uraa pitkin, ja kun hän sai kierroksensa tehtyä, lähti ympyrällä pyörinyt vuorastaan koko uralle. Harjoitusravissa sain aika hyvin pidettyä alaselkäni pomppimassa, joskin ope pyysi minua kääntämään sitä vielä vähän enemmän alle. Samalla minun piti muistaa joustaa kyynärpäästä ravin tahtiin, ja miten paljon kevyemmältä Masi tuntuikaan edestä! Annoin sen kulkea aika pitkällä ohjalla, mutta noin kevyenä se ei silti ole minulla ennen kulkenut. Harjoitusravissa ope keskittyi lähinnä muistuttamaan jalkojen rentoudesta lonkasta asti (oikea lonkankoukistajani jännittyy edelleen pohjetta käyttäessä) ja käsillä myötäämisestä ravin tahdissa. Keventäessä ope sanoi, että polveni suoristuu vähän liikaa, ja saan siis ajatella hieman matalampaa kevennystä. Kun keskityin tähän, lähti ylävartaloni kippaamaan vähän eteenpäin, joten seuraavaksi sain muistutella itseäni pitämään sitäkin suorana. Vasemmassa kierroksessa (keventäessä) sain enemmän neuvoja istuntani suoristamiseen takaa katsottuna: Painoni oli kuulemma enemmän sisäjalalla ja sitä myötä myös lantioni oli liikaa vasemmalla, ja kun korjasin jalkojen painoa tasaisemmaksi, tuntui minusta siltä kuin olisin ihan kasassa vasemmasta kyljestäni ja oikea kylki paljon pidempänä. Ope kuitenkin sanoi, että asentoni oli sillä hetkellä täysin suora. Tähän pitää nyt sitten keskittyä tunneillakin, että pidän painon tasaisesti molemmilla jaloilla ja itseni "vähän liian lyhyenä" vasemmalta.
Aloin myös miettiä sitä, millainen asentoni on aiemmin ollut. Aiemmin minulla nimittäin oli aina tunne siitä, että valun hevosen oikealle puolelle enkä istu keskellä satulaa, ja sen seurauksena tuntui että kippasin ylävartaloani sisäänpäin. Jossain määrin tämä oli ihan todellista, sillä tosiaan istuin satulan keskikohdan oikealla puolella ja kerran meinasin vasemmassa laukassa ilman jalustimia pudota hevosen selästä ulospäin oikealle. Ehkä sen takia minusta edelleen tuntuu siltä, että vasen kylkeni on liian lyhyenä, kun yritän suoristaa itseäni siitä vanhasta kiemurasta?
Vasemmassa kierroksessa keventäessä ope myös käski minun kääntää lantiotani ja rintakehääni vielä enemmän vastapäivään, niin että lopulta minusta tuntui myös ihan vinolta siihen suuntaan. Ope käski minun jopa ajatella pelkkää vasenta olkapäätä taaemmas ja oikeata olkapäätä eteenpäin. (Tästä muistan yhden opettajan minulle kerran aiemmin sanoneen, että etenkin kulmissa vasempaan kierrokseen minun pitää kiertää rintakehääni enemmän vasemmalle.) Vaikka aluksi minusta tuntuikin, että tämän takia tuntuma vasempaan sisäohjaan on liian voimakas ja oikea käsi ei pysty tarjoamaan Masille riittävää tukea, vähän aikaa näin ratsastettuani alkoi Masikin asettumaan paremmin vasemmalle ja tuntuma ohjissa tasoittui. Ope käski myös keventäessä ajatella kyynärkulman pientä suoristusta ravin tahtiin.
Loppuun teimme vielä siirtymisiä käynnin ja harjoitusravin välillä. Siirtymissäkin ope käski minun keskittyä siihen, etten vedä kädellä yhtään taaksepäin vaan jopa työnnän sitä vähän eteen. Ja miten paljon helpompaa kaikki jälleen olikaan, kun sain tätä korjattua :D Masi siirtyi paljon nopeammin raviin ja paljon kevyemmin käyntiin. Sain myös pidettyä Masin koko käynti-ravi-siirtymän ajan pyöreänä, mitä en muista ennen tapahtuneen! Edelleen ope käski minun pitää käden riittävän edessä, ja välillä se painui myös liian alas. Oikeanlaisen tuntuman hakemiseen käynnissä ja ravissa (sekä kevyessä että harjoitus-) ope käski minun pitää lavat aktiivisesti alhaalla, mutta kyynärpään joustaa sekä käynnissä että ravissa pään mukana.
Tämäkin Christelin istuntavalmennus oli täynnä oivalluksia ja erittäin tarpeellisia korjauksia! Parasta on se, kun (lähes joka kerta) huomaan korjauksen vaikutuksen saman tien Masin liikkumisessa! Jos Masi nosti päänsä, käski Christel korjata jotain asiaa itsessäni, ja kun sain sen tehtyä, rentoutui Masikin jälleen pyöreäksi. Mikä sen parempaa, kun voi keskittyä hiomaan omaa istuntaansa täydelliseksi ja huomaa saman tien, miten se vaikuttaa hevoseen positiivisesti! Ja Masi tosiaan tuntui kevyeltä koko sen ajan, kun se liikkui kuolaimella.
Christelin neuvot kootusti:
- Käynnissä maha lyhyt ja ristiselkä joustaa taakse
- Oikea lonkankoukistaja rentona ihan koko ajan
- Lavat vakaasti alhaalla paikoillaan, mutta kyynärpää joustaa hevosen pään liikkeen mukana
- Vetoketjulinjaa käännettävän vielä enemmän, varsinkin vasemmassa kierroksessa
- Ravissa lavat vakaasti alhaalla paikoillaan, mutta kyynärpää joustaa hevosen pään liikkeen mukana
- Keventäessä polvi ei saa suoristua
- Istu pystyssä äläkä kippaa eteen
- Paino tasaisesti molemmilla jalustimilla ja lantio myös keskellä (eikä vasemmalla)
- Siirtymisissä ja pohjetta käyttäessä käsi eteen!
Todella harmi, että tämän valmennuksen jälkeen en seuraavalla viikolla päässyt ratsastamaan ollenkaan, koska minulla oli muuta pakollista menoa vakiotuntipäivänäni, joten taukoa ratsastuksesta tulee lähes kaksi viikkoa :( Olisi ollut paljon parempi saada nämä neuvot tuoreena käyttöön. Mutta minkäs teet, ehkä jossain vaiheessa on mahdollista ratsastaa useammin kuin kerran viikossa (ja satunnaiset extrakerrat). Siihen asti pitää vain muistaa virkistää muistiani ennen jokaista ratsastuskertaa lukemalla täältä nämä neuvot.
Kommentit
Lähetä kommentti