14.3. Korvat heiluu

Ratsukseni sain tällekin tunnille jo tutuksi tulleen Masin. Jouduin jälleen ratsastamaan estesatulalla, joten lähtökohdat eivät olleet parhaat mahdolliset. Tunnin aiheena oli kolmikaarinen kiemuraura ja muutamat variaatiot siihen.

Alkuun kävelimme ilman jalustimia (muistinpas ottaa ne pois jalasta jo ennen kuin ope kehotti tekemään niin!). Masi oli vähän säpsy maneesin kauimmaisessa päädyssä, mutta yhtä pikku niiausta lukuun ottamatta se ei onneksi tehnyt mitään. Jo alkukäynneissä yritin keskittyä siihen, että lantioni ei heiluisi niin paljoa eteen-taakse vaan että ristiselkäni joustaisi taaksepäin. Vaikka asentoni tuntuikin vakaammalta, ei meno näyttänyt peilistä katsottuna vielä kovin hallitulta.

Seuraavaksi meidän piti ottaa ohjat tuntumalle ja tehdä käynnissä muutaman kerran pohkeenväistöä niin, että käänsimme vähän ennen lyhyen sivun loppua hevoset pitkän sivun suuntaiseksi ja väistimme siitä muutaman askeleen uralle. Pian meidän pitikin jo jatkaa samaa tehtävää kevyessä ravissa, lisäksi meidän piti tehdä pääty-ympyrät molempiin päätyihin. Masi jolkotteli aika lailla kamelina tässä vaiheessa, kun en yrityksistäni huolimatta saanut omaa kroppaani toimimaan kunnolla. Vasemmassa kierroksessa aloin kulmissa saamaan Masiin vähän otetta ja se alkoi pehmetä. Tulimme kerran lävistäjällä ravilisäyksen keventäen, ja vaikka lisäys itsessään oli aika vaatimaton, sain kuitenkin pidettyä Masin tahdin koko ajan samana!

Tämän jälkeen verryttelimme laukassa ratsastaen suoraan pitkillä sivuilla ja tehden väliin pääty-ympyröitä. Alkuun en meinannu saada laukkaa nousemaan (villi veikkaus: liian hidas käynti :D), mutta kun sitten sain sen nousemaan, yllätyin itsekin kuinka hyvin sain pidettyä oman asentoni hyvänä (etenkin ne lavat!) ja että sain pidettyä Masin vauhdin pitkillä sivuilla hallinnassa (en ihan niin hitaana kuin olisin halunnut, mutta hallinnassa verrattuna aiempaan). Jalkani kyllä jännittyivät liikaa ja varmaan heiluin samalla lailla kuin ennenkin, mutta tosiaan lavat sain pidettyä itselläni ja täten nyrkin aika lailla paikoillaan hevoseen nähden. Toki mitä pidempään laukkasimme, sitä enemmän voimani alkoivat loppua, mutta pienin askelin eteenpäin =)

Laukkaverryttelyn ja välikäyntien jälkeen aloimme ratsastaa varsinaista tehtäväämme, eli kolmikaarista kiemurauraa harjoitusravissa. Ope käski meidän nostaa jalustimet kaulalle. Alkuun minulla oli jälleen täysi työ saada oma istuntani haltuun ja Masi liiraili laiskasti vähän minne sattuu, mutta mitä enemmän sain itseäni kasaan, sitä paremmin Masikin alkoi tietenkin kulkea. Suurimman osan harjoituksesta se kulki pyöreänä ja jopa kevyenä, eikä se noussut edes suoralla uralla ylös. Jouduin kyllä koko ajan muistuttelemaan sitä sekä jalalla että kädellä, mutta pääasia että onnistuin siinä! Muistin myös ajatella kyynärkulman ojentamista ravin tahtiin! Jouduin kyllä koko ajan korjaamaan itseäni, sillä alaselkäni ei millään olisi jaksanut vain pomppia ylösalas vaan ristiselkä halusi jatkuvasti lähteä joustamaan. Jossain vaiheessa ope sanoi, että Masin korvat olivat alkaneet rentoutua, mikä oli hyvä merkki. Ja joo, niin ne kyllä rentoutuivatkin, aina niinä hetkinä kun se ei kyttäillyt ja kuunnellut maneesin ulkopuolelta kuuluvia pomppimiseen oikeuttavia ääniä :D

Kun saimme peruskuvion sujumaan, piti meidän ratsastaa molempiin suoristuskohtiin (siis niihin pisteisiin, joissa ylitetään pituushalkaisija) läheskäyntiinsiirtymiset. Itselläni tosin oli niin paljon tekemistä kaikessa muussa, että joka toisella kerralla unohdin koko siirtymisen, ja silloin kuin muistin sen, en osannut reagoida riittävän nopeasti vaan Masi pääsi siirtymään käyntiin asti joka kerta. En myöskään ollenkaan muistanut ajatella koko vetoketjulinjan kääntämistä kertaakaan koko tunnin aikana... Jossain vaiheessa meidän piti tehdä ensimmäiseen suoristuskohtaan voltti. Näissä onnistuin muuten ihan hyvin, mutta ope käski huolehtia siitä, ettei ravi hidastu voltin aikana. Suunnanvaihtona tulimme jälleen lisäyksen lävistäjällä. Tässäkin sain Masin pidettyä pyöreänä, mutta koska olin vähän liian lähellä edellä mennyttä ratsukkoa, en päässyt ihan kunnolla vauhtiin.

Loppuraveissa Masi venytti kivasti kuolaimen perään, kun meidän piti antaa hevosille enemmän ohjaa, eikä se edes painanut kädelle. Tässä muistin keskittyä pitämään painon tasaisesti molemmilla jaloilla.

Tunnin toisena aiheena oli pohkeen käyttö. Ope neuvoi meitä käyttämään pohjetta niin, että ensin irrotamme koko jalan lonkasta alkaen hevosen kyljestä, ja sen jälkeen "vapautamme" sen hevosen kylkeen kiinni. Tarkoituksena tässä oli, että ratsastajat eivät jää puristamaan jalalla vaan nimen omaan huomaavat irrottaa jalan välillä. Itsehän en koko tunnin aikana muistanut tätä kunnolla, vaan joka kerta käytin ensin jalkaa, sitten muistin tämän tehtävän ja käytin jalkaa uudestaan irrottaen sen ensin Masin kyljestä :D Ei siis mennyt ihan putkeen tämä homma, mutta syytän siitä sitä, että keskityin niin täysillä oman asentoni hallitsemiseen ja varsinkin lapoihin.

Mikä meni hyvin:

+ Onnistuin pitämään lavat hallinnassani laukassa, ja samoin Masin laukan pitkällä sivulla

+ Ravissa Masi kulki koko ajan pyöreänä ja suurimman osan ajasta jopa kevyenä

+ Lävistäjälisäyksissä sain tahdin säilytettyä

Missä jäi parannettavaa:

- Ohja oli jälleen aika pitkä, vaikka ope ei siitä huomauttanutkaan

- En muistanut ajatellakaan kääntäväni koko vetoketjulinjaani

- En saanut jalkaa rentoutettua ihan niin paljon kuin olisin halunnut