Tuntiratsastajan tarinoita

Näin vuoden viimeisenä päivänä on hyvä tarkastella mennyttä ja suunnitella tulevaa. Vuosi 2016 oli siitä hieno, että minulla oli vihdoin mahdollisuus jatkaa ratsastusta kahden vuoden tauon jälkeen. Heinäkuun lopussa kävin Ruovedellä leirillä ja syyskauden ratsastin viikkotunneilla kerran viikossa. Viikkotunneilla ratsastin eniten Masilla (6 kertaa) ja Bitonkalla (5 kertaa), muilla hevosilla kerran tai kaksi. Molempien kanssa on kehitys selvästi ollut nousujohteista, vaikka edelleen on tietysti paljon parannettavaa. Masin kanssa suurin ongelmani oli alkusyksystä ryhdin ja kyynärkulman säilyttäminen. Erityisesti ryhdin kanssa huomaan edistymiseni, sillä en enää juurikaan päästä itseäni lysähtämään. Kyynärkulman kanssa minulla on vielä harjoiteltavaa, mutta muistan ajatella ja korjata sitäkin yhä useammin. Bitonkan kanssa huomaan kehityksen erityisesti yksityistunnin jälkeisenä aikana. Yksityistunnilla puristin itseäni reisillä kiinni Bitonkaan harjoitusravissa, kun taas vuoden viime...

Vuoden viimeiselle tunnille sain ratsukseni Bitonkan. Tunnin aiheena oli jälleen puolipidäte ja erityisesti jalalla ratsastus. Aloitimme tutulla alkuverryttelyllä, eli siirtymisiä pitkin ohjin. Ensin muutaman kerran käynti-seis-käynti ja aika pian ravi-käynti-ravi. Bitonka pysähtyi ihan hyvin pituushalkaisijaa ylitettäessä, mutta suoralla uralla ei oikein. Ravista käyntiin se oli helppo saada siirtymään. Seuraavaksi meidän piti nostaa jalustimet kaulalle ja keventää ravia. Open ohje oli, että jalkoja pitää nostaa vähän ylöspäin kuin missä ne täysin rentoina roikkuisivat, pitää pohkeilla "kiinni" hevosesta ja keventää niiden varaan. Polvet piti pitää rentoina. Aluksi tämä oli minulle todella hankalaa (eikä vähiten Bitonkan valtavan ravin takia) ja lähinnä puristin polvella ja pohje roikkui rentona, mutta jossain vaiheessa sain ideasta vähän kiinni ja muutamia hyviä kevennyksiä aikaiseksi. Alkuun tätä piti tehdä pitkin ohjin, mutta sitten ope käski ottaa ohjat tuntumal...

Tälle tunnille sain ratsukseni Masin. Tunnilla ratsastimme pohkeenväistöä, loivakaarista kiemurauraa ja kolmikaarista kiemurauraa. Aloitimme ratsastamalla toiselle pitkälle sivulle käynnissä pohkeenväistöä uraa pitkin ja vastakkaiselle pitkälle sivulle loivakaarisen kiemurauran kevyessä ravissa, kaikki puolipitkin ohjin. Ope käski keskittyä kulmien ratsastamiseen huolella, ja kehottikin ratsastamaan ne tarvittaessa aina käynnissä, mikäli hevoset vain juoksivat alta pois. Aloitimme tehtävän oikeassa kierroksessa. Väistöt eivät oikein meinanneet sujua. Aluksi Masi kyllä lähti väistämään, mutta annoin sen kääntää kaulaansa liikaa, mistä ope huomautti. Sitten kun keskityin pitämään kaulan suorassa, Masi ei joko lähtenyt väistämään kunnolla tai jos lähti, heitti se päänsä maneesin potkulaudan päältä katsomon puolelle ja käveli päin seinää (siis pysähtyi kyllä ennen törmäystä, mutta en saanut sitä jatkamaan liikkumista :D). Ope antoi neuvoksi ratsastaa myös ulkojalalla eteen, mikä helpo...

Tämän tunnin aiheena oli puolipidäte. Ratsukseni sain Rudin, mistä olin ihan iloinen, sillä viime aikoina ratsuni ovat olleet hieman reaktiivisempia, joten tällainen rauhallisempi tapaus tähän väliin tuntui ihan mukavalta. Mutta ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa... Jo alkukäynneissä huomasin, ettei Rudi meinannut pysyä uralla sillä pitkällä sivulla, jossa on aidan takana estetolppia. Vaikka kuinka yritin käyttää sisäpohjetta, ulko-ohjaa ja raippaa apuna, liirasi Rudi joka kerta sisälapa edellä ja olisi mieluusti pysynyt koko ajan pääty-ympyrällä tuomaripäädyssä. Alkuverryttelynä teimme jälleen siirtymisiä pitkin ohjin kevyestä ravista käyntiin ja takaisin, tällä kertaa pääty-ympyrällä. Rudin kanssa tämä onnistui ihan hyvin, joskin siirtymiset eivät olleet kovin nopeita. Ne kuitenkin onnistuivat suurimmaksi osaksi ilman seinää, ja sain pidettyä itseni ravi-käynti-siirtymisissä jo lähes pystyssä. Seuraavaksi meidän piti verrytellä laukassa kevyessä istunnassa ohjat tu...

Tälle tunnille sain ratsukseni Miron. Olin mennyt sillä kerran aiemmin, ja se oli ensimmäinen kerta kun käytimme Freejump Colliereita, joten en ollut päässyt kovinkaan paljon kiinni Miron toimintaan. Olin kuitenkin kirjoittanut tänne blogiin, että se oli mennyt kiltisti siihen suuntaan, mihin sitä ohjasin. Alkuverryttelynä ravasimme kenttää aluksi ympäri pitkin ohjin ja keventäen, ja pian siirryimme tekemään kolmikaarista kiemurauraa, edelleen pitkin ohjin ja keventäen. Miro kääntyi kolmikaariselle ihan hyvin, mutta sillä oli aika paljon vauhtia, joten en meinannut saada sitä suoristettua kunnolla kaarien välissä. Ope neuvoi minua hidastamaan sen vauhtia hidastamalla kevennystäni ja tarvittaessa tekemään pidätteitä ulko-ohjasta, mutta en saanut kroppaani oikein toimimaan, ja joka kerta kun yritin käyttää pohjetta kääntävästi, otti Miro siitä myös lisää vauhtia. Tunnin aiheena oli alunperin tarkoitus olla ihan muuta, mutta suunnitelmat muuttuivat lennosta ja päädyimmekin ratsas...

Joulukuun ensimmäiselle tunnille sain ratsukseni Bitonkan. Tunnin aiheina oli jo tutuksi tullut alkuverryttely (siirtymisiä pitkin ohjin), laukkaverryttely kevyessä istunnassa nyrkit harjassa kiinni, ja lopputunnista ratsastimme ympyrällä käyntiä ja ravia raippa selän takana. Alussa olin yllättynyt siitä, että sain Bitonkaa pysäytettyä käynnistä ilman seinän apua. Bitonka tosin tuli suoraan edelliseltä tunnilta, joka oli aloitettu samalla harjoituksella, joten se oli sillä varmasti tuoreessa muistissa. Ravistä käyntiin siirtymisissäkään ei ollut suurempia ongelmia. Ope tosin halusi Bitonkalle ravissa aktiivisemmat takajalat ilman vauhdin kasvamista, mutta ainut mitä sain Bitonkasta irti, oli iso vauhti. Siirtymiset toimivat siitä huolimatta, kun onnistuin keskittymään oman istuntani hallintaan ja hidastamiseen. Laukkaverryttely ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä Bitonka alkoi ottaa vähän virtaa päädyistä ja opesta ja painoi sisälapa edellä keskelle pyörimään. Pienen p...

Sain tänäänkin ratsukseni Masin toista viikkoa peräkkäin. Tunnin aiheena oli jälleen aluksi siirtymäverryttely pitkin ohjin ja lopputunnista ratsastimme ympyrällä ja kolmikaarista kiemurauraa pelkästään istunnalla ja pohkeilla. Aloitimme tunnin siis jo tutuksi tulleella verryttelyllä, eli siirtymisiä pelkällä istunnalla pitkin ohjin. En edelleenkään saanut Masia pysähtymään ilman seinää, vaikka se hidastikin käyntiään selvästi aina kun yritin. Käynti-ravi-käynti meni jälleen paremmin, ja tällä kertaa muistin jopa käyttää istuntaani ennen pohjetta myös käynnistä raviin siirryttäessä. Seuraava tehtävämme oli ottaa ohjat tuntumalle ja painaa nyrkit hevosten harjaan kiinni niin, ettei kätemme päässyt heilumaan vaan tarjosi hevosille sivuohjamaisen tasaisen tuen, ja ratsastaa kevyessä ravissa kolmikaarista kiemurauraa ohjaten vain pohkeilla. Toisella pitkällä sivulla piti ratsastaa loivakaarista kiemurauraa. Asento oli etenkin minulle todella hankala, kun jouduin olemaan niin etuke...