1.12. Hyvän harjoitusravi-istunnan hakemista

Joulukuun ensimmäiselle tunnille sain ratsukseni Bitonkan. Tunnin aiheina oli jo tutuksi tullut alkuverryttely (siirtymisiä pitkin ohjin), laukkaverryttely kevyessä istunnassa nyrkit harjassa kiinni, ja lopputunnista ratsastimme ympyrällä käyntiä ja ravia raippa selän takana.

Alussa olin yllättynyt siitä, että sain Bitonkaa pysäytettyä käynnistä ilman seinän apua. Bitonka tosin tuli suoraan edelliseltä tunnilta, joka oli aloitettu samalla harjoituksella, joten se oli sillä varmasti tuoreessa muistissa. Ravistä käyntiin siirtymisissäkään ei ollut suurempia ongelmia. Ope tosin halusi Bitonkalle ravissa aktiivisemmat takajalat ilman vauhdin kasvamista, mutta ainut mitä sain Bitonkasta irti, oli iso vauhti. Siirtymiset toimivat siitä huolimatta, kun onnistuin keskittymään oman istuntani hallintaan ja hidastamiseen.

Laukkaverryttely ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä Bitonka alkoi ottaa vähän virtaa päädyistä ja opesta ja painoi sisälapa edellä keskelle pyörimään. Pienen paniikin keskellä (mistä tällainen ärsyttävä panikointi on mulle ilmestynyt!? :( ) ope onneksi neuvoi (käsi paikallaan - ei saa siirtää taaksepäin, nyrkkiä puristamalla pidätteet, sisäpohje), ja sain Bitonkan menemään haluamaani reittiä. Suorilla urilla se keräsi vähän turhan paljon vauhtia, joten yritin pysyä ympyrällä.

Laukan jälkeen meidän piti nostaa jalustimet ylös ja laittaa kouluraippa selän taakse kyynärpäiden eteen. Tätä säätäessäni Bitonka jo veti herneen nenään. En tiedä, säikähtikö se minun raippaani vai toisen hevosen laukkapyrähdystä (toinen hevonen oli minun selkäni takana, joten en nähnyt tarkkaa ajoitusta), mutta lopputulos oli se, että minun raippani huiski Bitonkan korvissa, kun minulla ei ollut siitä kunnon otetta. Bitonka ei onneksi ottanut mitään pyrähdystä, mutta "niiaili" kuitenkin, ja koko härdelli sai minut tietenkin entistä epävarmemmaksi Bitonkan selässä. Ope käski minut kuitenkin siitä huolimatta ympyrälle ja auttoi raipan selkäni taakse, ja sanoi että Bitonka jännittyi, koska otin ohjat tuntumalle, eikä raipalla ollut sen kanssa mitään tekemistä. Sain ohjeeksi ratsastaa sisäpohkeella eteen ja tehdä ohjilla pidätteitä puristamalla nyrkkejä kiinni. Kun vähitellen rentouduin, rentoutui Bitonkakin, muttei ihan täysin missään vaiheessa. Ravissa minulla oli aluksi suuria vaikeuksia pitää raippa paikallaan, mutta kun keskityin siihen ja jalkojen rentouttamiseen, alkoi ravikin sujua ihan ok. Sain ravin pidettyä rauhallisena, ja vaikka Bitonka välillä kiihdytti omia aikojaan, sain sen takaisin hitaammaksi.

Loppuraveissa keskityin pitämään kyynärpäissä riittävän kulman, ja onnistuinkin siinä paremmin kuin ennen, vaikka Bitonka yrittikin vetää kaulaansa pitkäksi.

Kokonaisuudessaan tunti meni taas hyvin ristiriitaisesti. Bitonkan jännittyessä minäkin jännityin ja vielä pahensin tilannetta, mutta muutamia ihan hyviä hetkiä sain kuitenkin aikaiseksi, jolloin Bitonka kulki paremmin kuin mitä olen sitä saanut aiemmin kulkemaan.