22.12. Pohkeenväistöjä ja kiemurauria

Tälle tunnille sain ratsukseni Masin. Tunnilla ratsastimme pohkeenväistöä, loivakaarista kiemurauraa ja kolmikaarista kiemurauraa.

Aloitimme ratsastamalla toiselle pitkälle sivulle käynnissä pohkeenväistöä uraa pitkin ja vastakkaiselle pitkälle sivulle loivakaarisen kiemurauran kevyessä ravissa, kaikki puolipitkin ohjin. Ope käski keskittyä kulmien ratsastamiseen huolella, ja kehottikin ratsastamaan ne tarvittaessa aina käynnissä, mikäli hevoset vain juoksivat alta pois. Aloitimme tehtävän oikeassa kierroksessa. Väistöt eivät oikein meinanneet sujua. Aluksi Masi kyllä lähti väistämään, mutta annoin sen kääntää kaulaansa liikaa, mistä ope huomautti. Sitten kun keskityin pitämään kaulan suorassa, Masi ei joko lähtenyt väistämään kunnolla tai jos lähti, heitti se päänsä maneesin potkulaudan päältä katsomon puolelle ja käveli päin seinää (siis pysähtyi kyllä ennen törmäystä, mutta en saanut sitä jatkamaan liikkumista :D). Ope antoi neuvoksi ratsastaa myös ulkojalalla eteen, mikä helpottikin tilannetta vähän. Olisin varmaan voinut myös pitää katseeni paremmin menosuunnassa enkä hevosen päässä, mutta sitä en siinä säätäessäni tajunnut. Loivat kiemurat sujuivat ihan hyvin, eikä minun tarvinnut käyttää niiden aikana ollenkaan ohjia. Ope kehotti minua pitämään rintakehäni paremmin lantion päällä, millä uskon hänen tarkoittaneen erityisesti sitä, että keventäisin suoraan ylöspäin enkä etukumaraan. Kulmat ratsastin käynnissä ja keskityin niissä kääntämään ulkoavuilla, mutta siitä huolimatta ne meinasivat venyä vähän pitkiksi. Ainakaan en vetänyt sisäohjasta =)

Toiseen suuntaan meidän piti ottaa ohjia jo paremmin tuntumalle ja siirtää hevoset kesken käyntiväistön raviin. Masin kanssa tämä ei kyllä onnistunut kertaakaan, koska heti jos pyysin siltä raviin siirtymistä, se vain lopetti väistön muttei tehnyt elettäkään raviin siirtymiseksi. Ope neuvoi tekemään pitkän sivun puoliväliin voltin harjoitusravissa ja jatkamaan siitä väistöön, mutta olin jotenkin niin hidas apujeni kanssa, että kulma ehti tulla vastaan ennen ensimmäistäkään väistöaskelta. Voltilla muistin sentään pitää katseeni hevosen korvien välissä, jottei ulkolapa pääsisi karkaamaan, mikä tuntuikin parantavan Masin tasapainoa voltin aikana.

Sen jälkeen ratsastimme vasenta laukkaa keskiympyrällä. Siinä tehtävänämme oli koota hevosia puolipidätteiden avulla. Kokoamisessa tahdin piti siis säilyä samana, mutta hevosten ottaa askeleet paremmin allensa. Minun täytyi ensin saada Masi ylipäänsä laukkaamaan energisemmin, ja kun onnistuin siinä, en oikein saanut vaikutettua Masin laukkaan enää muulla tavoin.

Seuraava tehtävämme oli suunnanvaihdon jälkeen ratsastaa harjoitusravissa kolmikaarinen kiemuraura ja vastakkaiselle pitkälle sivulle laukkaa niin, että nosto tuli lyhyen sivun keskeltä ja raviin siirtyminen vastakkaisen lyhyen sivun keskellä. Kiemuralla minun oli todella vaikea saada itseni tajuamaan, että kaaret voisivat olla jyrkempiä, joten suoristuspisteisiin tulin lähes joka kerta vinosti. Keskikaarella Masi ei taipunut vasemmalle yhtään, enkä tiedä johtuiko se kenties omasta istunnastani tai jostain muusta, mitä tein häiriten Masia. Ensimmäinen laukka nousi hyvin, mutta ope käski minun istua suorassa, koska nojasin todella reilusti eteenpäin. Tiedostin tämän itsekin, mutta olin jotenkin iskostanut itseeni oletuksen, että Masi ryöstäytyy saman tien nostosta hallitsemattomaan laukkaan, ja sitä kautta oikeutin itselleni etukenon -.- Seuraavassa nostossa pakotin itseni pysymään suorana, eikä se edes ollut vaikeaa. Masi nosti laukat joka kerta oikein kiltisti heti kun pyysin. Välillä muistin keskittyä sisäohjalla myötäämiseen noston aikana. Suoralla uralla Masin laukka vähän levisi, juuri niin kuin pelkäsinkin, ja sen seurauksena unohdin kokonaan, että siirtymiset oli tarkoitus tehdä vasta lyhyellä sivulla. Niinpä pitkän sivun lopussa yritin pikkupaniikissa siirtää Masia raviin, missä kyllä onnistuinkin, mutta mitenkään nättejä ja hallittuja ne siirtymiset eivät olleet ja tulivat usein kesken kulman. Suoralla ope ohjeisti minua laskemaan laukan tahtia ja pitämään huolen siitä, ettei se pääse kiihtymään. Tämä auttoikin rauhoittamaan itseäni (sen sijaan että päässäni olisi soinut vaan "voi ei nyt se lähti" ilman mitään ratkaisuehdotuksia), mutta valitettavasti en ehtinyt ratsastaa laukkaa enää kuin muutaman kerran tämän jälkeen.

Loppuun ravasimme vielä hetken ajan ympyröitä, missä keskityin pitämään kyynärkulman itselläni, ja onnistuinkin siinä paremmin kuin aiemmin.

Kokonaisuudessaan tunti meni Masin kanssa ratsastetuksi oikein hyvin, sillä pääsin rentoutumaan enkä jännittänyt (alkua lukuun ottamatta), että lähteekö se laukassa käsistä. Tehtävissä minun olisi pitänyt olla tarkempi etenkin teiden suhteen ja avuissani nopeampi. Ope kommentoikin minulle, että minun täytyisi nopeuttaa apujani paljon, jotta ne olisivat tehokkaampia. Koko syksyn olen joutunut keskittymään niin paljon istunnan säilyttämiseen hyvänä, että aivokapasiteettia ei ole jäänyt juurikaan apuihin keskittymiseen. Olen kuitenkin aika tyytyväinen istuntaani tämän tunnin aikana, sillä sain sen pidettyä ihan kohtuullisesti pystyssä aina kun muistin. Alkukaudestahan istuntani ei kerta kaikkiaan pysynyt pystyssä, vaikka kuinka yritin, joten jotain kehitystä on havaittavissa =)