15.12. Puolipidätteen treenaamista

Tämän tunnin aiheena oli puolipidäte. Ratsukseni sain Rudin, mistä olin ihan iloinen, sillä viime aikoina ratsuni ovat olleet hieman reaktiivisempia, joten tällainen rauhallisempi tapaus tähän väliin tuntui ihan mukavalta. Mutta ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Jo alkukäynneissä huomasin, ettei Rudi meinannut pysyä uralla sillä pitkällä sivulla, jossa on aidan takana estetolppia. Vaikka kuinka yritin käyttää sisäpohjetta, ulko-ohjaa ja raippaa apuna, liirasi Rudi joka kerta sisälapa edellä ja olisi mieluusti pysynyt koko ajan pääty-ympyrällä tuomaripäädyssä.

Alkuverryttelynä teimme jälleen siirtymisiä pitkin ohjin kevyestä ravista käyntiin ja takaisin, tällä kertaa pääty-ympyrällä. Rudin kanssa tämä onnistui ihan hyvin, joskin siirtymiset eivät olleet kovin nopeita. Ne kuitenkin onnistuivat suurimmaksi osaksi ilman seinää, ja sain pidettyä itseni ravi-käynti-siirtymisissä jo lähes pystyssä.

Seuraavaksi meidän piti verrytellä laukassa kevyessä istunnassa ohjat tuntumalla ja nyrkit hevosen harjaan tuettuna. Rudi nosti laukan yllättävän hyvin (huolimatta minun laukannosto-ongelmistani), mutta pitkällä sivulla estetolppien kohdalla se teki pienen pukin ja pysähtyi. Pysyin onneksi selässä, vaikka stoppi tulikin yllätyksenä. Ei muuta kuin uusi laukka, mutta sama toistui uudestaan. Ja sitten toisella pitkällä sivulla maneesin oven kohdalla. Ope neuvoi minua siirtämään jalkoja vähän eteenpäin, jotta mahdollisen seuraavan stopin kohdalla pysyisin tukevammin selässä, ja itse sain parin stopin jälkeen kaivettua jostain selkärangan mutkasta reaktion "enemmän pohjetta ja ohjalla (yhdellä, en enää muista kummalla) ylöspäin", mitä ope kehui hyväksi ratkaisuksi. Muutaman tällaisen stopin jälkeen aloin tuntea jo etukäteen, milloin Rudi meinasi stopata, ja sain estettyä sen. Open mielestä nämä pukkistopit vaikuttivat innostuksesta johtuvilta eivätkä kiukkuisilta, mutta sen pidemmälle emme niitä analysoineet. Yhteensä niitä tuli ehkä 5 tai 6. Onneksi tehtävänämme oli ratsastaa nyrkit harjassa kiinni, koska olen ihan varma, että normaalisti ratsastaessa olisi Rudi saanut vetäistyä minut alas.

Vasempaan kierrokseen laukkasimme samalla tavalla, mutta siinä Rudi oli ennemmin laiska, eikä yrittänyt mitään temppuja. Se jopa pudotteli laukkaa raville jatkuvasti.

Välikäyntien jälkeen aloitimme varsinaisen tehtävän, eli puolipidätteiden ratsastamisen ympyrällä. Tarkoituksena oli tehdä ensin yhtä aikaa molemmilla pohkeilla nopea mutta kevyt apu, tarvittaessa raipan kanssa avustettuna, jotta hevoset tulisivat takajaloista aktiivisemmiksi. Kun pohjeapu toimi, piti siihen yhdistää yhtä aikaa nopea mutta kevyt ohjasapu, jotta hevoset eivät vain kiihdytä tahtiaan vaan lyhenevät rungostaan. Minulle tuotti jälleen suuria vaikeuksia apujen pitäminen riittävän pieninä sekä raipan käyttäminen yhtä aikaa pohkeen kanssa :D Saati sitten sekä pohkeen, raipan että ohjien käyttäminen yhtä aikaa. Ufff. Open lisäohje, että apuja pitäisi käyttää käynnin (ja myöhemmin ravin) tahdissa, auttoi minua nopeuttamaan omia apujani, mutta eivät ne siltikään ihan sujuviksi tulleet. Harjoitusravissa synkronointi oli vähän helpompaa, mutta tahdin nopeus taas tuotti isoja ongelmia minulle. Ei toimi ajatus ja raajat niin nopeasti... Ympyrän avoimelle sivulle meidän piti tehdä voltti vastakkaiseen suuntaan kuin ympyrä. Tässä olin aluksi aika hukassa ja Rudi liiraili ulkolapa edellä pois volttiuralta. Ope käski minun katsoa eteenpäin hevosen korvien välistä eikä kääntää päätäni niin paljoa menosuuntaan, jotta näen, milloin hevosen lapa karkaa. Tämä auttoikin uran säilyttämiseen ja itseni pitämiseen paremmin pystyssä.

Lopuksi keventelimme vielä hetken tällä samalla puolipidäteidealla.

Kokonaisuudessaan tunti meni vauhtia etsiessä. Hetkittäin sain Rudin reagoimaan pohkeeseeni ihan hyvin, mutta kun en sitten seuraavalla kerralla käyttänyt raippaa, hidastuivat Rudin reaktiotkin. Minun pitäisi edelleen keskittyä pohjeapujeni nopeuteen ja keveyteen, sillä nyt ne ovat hitaita ja kovia. Siitä olen kyllä aika ylpeä, että pysyin selässä (ja vieläpä jopa ihan hyvässä tasapainossa sivusuunnassa) Rudin pukkistopeissa, ja että jostain takaraivosta nousi automaattisesti esiin pohjetta ja ohjalla ylös -reaktio.