25.4. Vastalaukkaa

Huhtikuun viimeiselle tunnille sain ratsukseni Ullan, jolla olin mennyt vain kerran aiemmin. Tunnin aiheena oli jälleen vastalaukka.

Alkuraveissa meidän tehtävänä oli ratsastaa pari metriä uran sisäpuolella, jotta saisimme avut paremmin läpi jo heti alusta lähtien. Ulla tuntui kiemurtelevan aika paljon, mutta se ei kuitenkaan liirannut ulkopohkeeni läpi uralle vaan kuunteli pohjettani kun pyysin sitä pysymään uran sisäpuolella.

Vastalaukkatehtävänä oli ratsastaa molemmille pitkille sivuille jyrkät loivakaariset kiemuraurat lähes pituushalkaisijalle saakka (muttei ihan, jotta molemmista suunnista pystyi tulemaan yhtä aikaa). Raviverryttelyn lopussa tulimme vielä nämä tiet kerran läpi.

Vasemmassa kierroksessa vastalaukat sujuivat aika hyvin. Ulla kääntyi helposti ja ylläpiti halutun laukan ilman ongelmia. Tulimme muutaman kerran myös täyskaarron laukassa niin, että kaarteen loppuosaan ratsastimme vastalaukkaa. Tämä sujui Ullan kanssa ihan hyvin, se kuunteli kääntäviä pohkeita helposti eikä vaihdellut laukkaa omia aikojaan.

Suoritimme lähes koko alkutunnin vasemmassa kierroksessa, ja vaikka Ulla kyttäilikin erityisesti katsomoa, se ei tehnyt muutamaa niiausta lukuun ottamatta mitään isompia omia ratkaisuita. Kun vaihdoimme suunnan oikealle, jännittyi Ulla ihan selvästi enemmän ja varsinkin katsomon puolen pitkä sivu tuntui olevan sille todella vaikea. Ensimmäisen kerran se suostui kulkemaan siitä jotenkuten liiraillen, mutta toisella kerralla se teki täysstopin ja alkoi peruuttaa kohti kentän keskustaa. Siinä sitten sain vähän aikaa tapella sen kanssa, ennen kuin sain sen menemään takaisin uralle (minun pitäisi muistaa istua suorassa tällaisissa tilanteissa, nyt lähdin liikaa etukenoon kun pelkäsin, että Ulla nousee takajaloilleen). Lopulta jouduin käyttämään aika tiukkoja apuja, jotta sain Ullan sinne minne halusin. Ohjat olivat aika lyhyet, jottei Ulla päässyt kääntymään omia aikojaan ja pohkeetkin olivat kovassa käytössä. Tämän jälkeen Ulla pehmeni selvästi ja jopa myötäsi niskastaan pyöreäksi. Jäin hetkeksi päätyyn ympyrälle, ja pian sen jälkeen tulikin jo loppuravien vuoro. Loppuraveissa Ulla tuntui todella hyvältä, se ei enää kiemurrellut vaan tuntui olevan pohkeiden ja ohjien välisessä "kujassa" ja ottavan jokaisen avun vastaan liioittelematta. Siitä kun olisi vielä saanut jatkaa toisen tunnin putkeen, niin olisi ollut aika paljon helpompaa :D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

8.12. Sisäpohkeen läpiratsastus

11.1. Elämäni paras laukannosto (ja muita onnistumisen hetkiä)!

28.3. "Laukkaväistö"