30.5. Väistöjä ja kiemuroita

Eiliselle tunnille sain pitkästä aikaa Bitonkan. Tunnin aiheena oli pohkeenväistö ja laukannostot.

Heti alkukäynneissä laitoin Bitonkan kävelemään reippaasti. Se kyllä lähti pohkeesta (ja raipasta) hyvin eteen, mutta muutaman metrin jälkeen sen vauhti jälleen hiipui. Kun otimme ohjat tuntumalle, oli tämä tahmeus vielä selkeämpää, sillä sain pyytää Bitonkaa eteen lähes koko ajan. Hetken päästä minusta alkoi jo melkein tuntua, että Bitonka voisi ihan kohta myödätä pyöreäksi, mutta sitten meidän piti siirtyä kevyeseen raviin, ja se oli siinä menetetty. Itse keskityin todella paljon hallitsemaan kevennystäni takareidellä, ja mielestäni onnistuinkin siinä ihan hyvin. Sain lantion käännettyä hyvin alle ja pidettyä itseni suorassa. Ohjastuntuma sen sijaan oli todella voimakas koko ajan, enkä saanut Bitonkaa myötäämään sille yhtään. Ravissa meidän piti ratsastaa loivakaarinen kiemuraura toiselle pitkälle sivulle ja voltti toiselle. Bitonka kyllä kääntyi helposti, kun pyysin, mutta taipumista en siitä saanut kunnolla houkuteltua esiin. Voltit sujuivat yllättävän hyvin, ja Bitonka kääntyi niille helposti. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että ratsastimme oikeassa kierroksessa, joka on minulle se helpompi, ja siinä saan pidettyä ulkokäteni paremmin tarjoamassa tasaista tukea. Jossain vaiheessa kaaren keskelle piti myös ratsastaa voltti kaaren sisäpuolelle, mikäli tilaa oli.

Alkuravien jälkeen meidän piti ottaa jalustimet pois jalasta ja ratsastaa ensin käynnissä pohkeenväistöä uralta kohti pituushalkaisijaa ja suoristuksen jälkeen väistää takaisin uralle. Vastakkaisella pitkällä sivulla piti ratsastaa harjoitusravista vähintään kaksi käyntiinsiirtymistä. Alkuun Bitonka jätti väistöissä takapään jälkeen, mutta sain tätä korjattua open neuvoilla käynnissä ihan hyvin. Ravissa Bitonka tuntui entistä vahvemmalta ohjalle, mutta sain kuitenkin käyntisiirtymiset tehtyä haluamiini kohtiin. Ravissa pystyin myös mielestäni istumaan paremmin kuin aiemmin Bitonkan kanssa, mutta en ehkä saanut jalkaa ihan niin rennoksi kuin olisi pitänyt.

Seuraavaksi aloimme tulla väistöjä ravissa. Bitonkan kanssa se ei kyllä meinannut sujua ollenkaan, ja jouduinkin tekemään melkein joka väistön käynnissä, jotta sain avut läpi. Vasemmalle väistäminen oli helpompaa kuin oikealle, joskin siinä Bitonka meinasi sitten lopettaa etenemisen.

Seuraavaksi otimme jalustimet takaisin jalkaan ja otimme mukaan laukkaa muistaakseni niin, että ratsastimme toiselle pitkälle sivulle edelleen väistöjä ravissa ja toisen pitkän sivun alkuun ratsastimme laukannoston ja siirtymisen takaisin raviin ennen kulmaa. Oikeaan kierrokseen Bitonka nosti laukat helposti ja sen laukka tuntui hallitulta. Jos se meinasi vähän kiihdyttää, sain sen jälleen hidastamaan kun vaan pyysin. Vasempaan kierrokseen olikin sitten hankalampaa. Bitonka ei kuunnellut vasenta pohjettani ollenkaan, ja koska oikea lapani on se heikompi, ei ulko-ohjakaan ollut varmaan riittävästi tuella. Niinpä Bitonka ei ensin meinannut nostaa laukkaa ollenkaan, vaan kiihdytti vain ravia. Kun sitten sain sen nostamaan laukan, nosti se väärän eli oikean laukan. Ope neuvoi minua tekemään pitkän sivun alkuun voltin ja nostamaan laukan siitä, ja tämä toimikin paremmin. Muutaman myötälaukan noston jälkeen olikin jo aika siirtyä loppuraveihin.

Juu ei mennyt tämäkään tunti taas ihan putkeen. Mulle tuli tunnin jälkeen mieleen, että olenkohan taas alkanut nostaa rintakehääni liian ylös ja menettää sitä kautta vatsalihasteni tehoa, kun tuntuu että monen edellisen tunnin aikana hevoset ovat vain jääneet painamaan kädelle vaikka yritän tehdä mitä. Yritän kyllä ajatella rintakehäni "kasaan painamista" koko ajan, mutta kun en näe itseäni peilistä jatkuvasti, niin en tiedä onko se kuitenkin sitten liian pystyssä. Pitääpä kiinnittää asiaan vielä enemmän huomiota.