9.5. Ensimmäistä kertaa ulkokentällä tänä keväänä!

Tälle tunnille sain ratsukseni Venlan, jolla olin mennyt vain kerran aiemmin. Tunnin aiheena oli ympyröiden ratsastus ilman jalustimia. Ratsastimme ensimmäistä kertaa tänä keväänä ulkokentällä, mikä oli ihanaa vaihtelua pitkän maneesikauden jälkeen!

Alussa ope käski meidän hakea hevoset pyöreälle kaulalle niin, että vain laitoimme käden paikalleen ja lavan alas ja odotimme. Venlan kanssa tämä ei kyllä toiminut, vaan se painoi koko ajan vastaan samalla voimalla ja parin minuutin jälkeen ojentajani olivatkin jo ihan väsyneet. Kun kysyin opelta lisäneuvoja, käski hän minua ratsastamaan hetken aikaa ympyrällä ulkokäsi kauhukahvassa kiinni, sisäohjan johtaessa sisälle ja sisäpohkeen ratsastaessa aktiivisesti. Kyllä Venla vähän tässä pehmeni, mutta en ehtinyt tehdä sitä kovin kauaa kunnes meidän piti siirtyä seuraavaan tehtävään.

Alkuraveissa meidän piti keskittyä siihen, että keventäessä pidämme takareiden aktiivisena ja kevennyksen yläasennossa myös pakaran piti tehdä töitä. Venlan kanssa tämä oli aika helppo toteuttaa, kun sen ravi on niin tasainen. Edelleen se kuitenkin painoi ohjalle ihan yhtä paljon, joten minusta tuntui etten saanut pidätteitä kunnolla läpi.

Sen jälkeen meidän piti nostaa laukka. Laukassa sai halutessaan tehdä ympyröitä tai jäädä ratsastamaan ympyrälle. Minä jäin Venlan kanssa ihan suosiolla pyörimään yhdelle ympyrälle, kun se edelleen painoi kädelle niin paljon, että minusta tuntui etten saanut sitä pidätettyä ollenkaan, kun kaikki voimani menivät käteni pitämiseen paikoillaan. Yritin kyllä käyttää pohjettakin aktiivisesti, mutta en ilmeisesti sitten käyttänyt sitä riittävästi, koskapa Venla ei kyllä myödännyt ohjalle yhtään koko tunnin aikana. Noin muuten Venlan laukka on ihanaa istua, kun se ei heittele ratsastajaa miten sattuu edestakaisin.

Laukan jälkeen meidän piti nostaa jalustimet ylös ja jäädä harjoitusravissa keskiympyrälle. Siinä meidän tehtävänä oli vain keskittyä rentouttamaan koko jalka lonkasta asti niin, että varpaat roikkuvat rentoina kohti maata. Lantion piti liikkua ylös-alas eikä eteen-taakse (tästä Christelkin minulle sanoi istuntavalmennuksissaan). Minun oli todella vaikea rentouttaa jalkaani, kun yhä edelleen kaikki voimani menivät keskivartalolla vastaan pitämiseen. Tällä kertaa minulla ei kuitenkaan ollut Venlan satulassa sellaista oloa, että reiteni olisivat irti satulasta, niin kuin minulla oli silloin kun menin Venlalla ensimmäisen kerran.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

8.12. Sisäpohkeen läpiratsastus

11.1. Elämäni paras laukannosto (ja muita onnistumisen hetkiä)!

28.3. "Laukkaväistö"