1.8. Kesäkurssi: Aikuisratsastusmerkin kouluohjelma 3/3

Kurssin viimeiselle tunnille sain ratsukseni Ullan. Tunnilla keskityttiin erityisesti siirtymisiin askellajien välillä ja sisällä, laukkaympyröihin ja käyntipohkeenväistöön.

Ulla tarkkailee tallin käytävää

Aloitimme tämänkin tunnin tekemällä käynnistä pysähdyksiä. Ulla oli näissä aika haka, ja sainkin sen pysähtymään todella kivasti lähes pelkällä istunnalla. Ope muistutti pysähdyksissä, että jos kättä joutuu käyttämään, on se parempi tehdä ylös- kuin taaksepäin. Pian otimme mukaan myös peruutukset: ensin huolellinen pysähdys, apujen hellitys, ja siitä uudet avut peruutukseen. Peruutuksessa piti olla erityisen tarkkana potkukelkkailmiön kanssa: monet hevoset kuulemma jännittyvät peruutuksessa, kun ratsastaja ei hellitä apujaan vaan jättää ne päälle, eikä hevonen näin pääse apuja "pakoon". Ulla teki peruutukset kyllä todella kivasti, minun ei tarvinnut käyttää isoja apuja. Vähän se lähti vinoon takaosa vasemmalle, ja tätä ope neuvoi korjaamaan siirtämällä etuosaa takaosan uralle, eli käytännössä tekemällä ohjaspidätteitä siltä puolelta, jonne takaosa karkaa. Tämä helpottikin paljon, ja Ulla peruutteli oikein suoraan. Teimme harjoitusta myös poikkihalkaisijalinjalla, johon se ohjelmassa tulee.

Kevyessä ravissa meidän piti ratsastaa hevosia jokaisen kirjaimen kohdalta vähän enemmän eteen, kunnes ne ylläpitävät haluamamme vauhdin. Tässä oli ideana se, ettei ratsastaja jää jumputtamaan apujensa kanssa, vaan antaa hevoselle mahdollisuuden vastata pyyntöön. Ullan kanssa tätä ei tarvinnutkaan tehdä kuin ehkä puoli kierrosta, kun se jo oma-aloitteisesti piti yllä reippaan ravin. Seuraava tehtävä olikin sitten ratsastaa joka toisen kirjaimen kohdalta vähän enemmän eteen ja joka toisen kohdalta vähän pienempään raviin, ja lisäksi 10 metrin voltit pitkien sivujen viimeisten kirjainten kohdalle. Tämäkin sujui Ullan kanssa oikein hyvin, se sekä lisäsi että tuli takaisin todella kevyillä avuilla. Ainut ongelma minulla oli keskittyä näiden siirtymisten lisäksi volttien ja kulmien valmisteluun riittävän ajoissa :D

Tälläkin tunnilla ratsastimme käyntiväistöjä pituushalkaisijalta kohti pitkän sivun viimeistä kirjainta. Ullan kanssa näissäkään ei ollut ongelmaa, minun pitää ainoastaan edelleen pitää huoli siitä, etten pyydä takaosaa etuosan edelle. Tällä kerralla muistin jopa oma-aloitteisesti katsoa sinne, minne haluan mennä! :D

Laukassa ratsastimme mitäpäs muuta kuin pääty- ja keskiympyröitä. Oikeassa kierroksessa minulla oli vaikeuksia saada laukka nousemaan. Ulla vain joko kiihdytti ravia tai heitti takapäätä ulospäin. Muutaman epäonnistuneen noston jälkeen aloin miettiä, että lantioni oli ehkä valunut liikaa ulos. Kun korjasin itseäni enemmän oikealle, nousi laukka todennäköisemmin, mutta ei se siltikään ihan helppoa ollut. Lisäksi aloin antaa laukka-apuja jo aika ajoissa, joten kun Ulla alkoi nostaa laukkaa helpommin, tulivat nostot vähän liian aikaisin. Keskiympyrät sujuivat laukassa hyvin, mutta pitkän sivun jälkeiseen kulmaan asettaminen ja taivuttaminen eivät taas Ullalle sopineet, joten raviin siirtymisistä tuli aika töksähtäviä. Seuraava pitkä sivu meidän piti ratsastaa harjoitusravissa ja muistaa rentouttaa jalat. Ullan kanssa se olikin aika helppoa heti, kun ravia sai hieman hidastettua. Vasemmassa kierroksessa nostot eivät sujuneet kovin paljon paremmin, kunnes ope käski valmistella ne huolellisemmin. Niinno, voisihan sitä sellaistakin kokeilla... :D Ullalle selkeästi ei riittänyt "ajatuksella" nostaminen, kuten Venlalle viikko sitten. Kun ope neuvoi minua ratsastamaan lyhyellä sivulla vähän eteen, ottamaan kulmassa kiinni ja heti kulman jälkeen nostamaan, ei nostoissa ollut mitään ongelmaa. Laukassa ope käski minun siirtää sekä polveani että hartioitani taaksepäin. Tuosta polvesta istuntakurssin opekin sanoi, ja siihen olen yrittänyt keskittyä aina kun muistan. Ullan laukka parani kyllä heti, kun sain itseni parempaan asentoon.

Loppuraveissa Ulla alkoi jo tuntua aika mukavalta. Ei se ihan vielä pyöreänä kulkenut, mutta opekin sanoi, että jos siitä olisi ollut vielä vähän lisää aikaa työstää, olisi se rentoutunut täysin. Ulla tuntui koko tunnin ajan aika tahmealta, ja sitä joutui muistuttamaan raipalla aika usein. Se oli koko tunnin selkeästi jännittynyt (etenkin kulmissa) ja katseli korvat hörössä ympärilleen, mutta siitä huolimatta se ei tuntunut venkoilevan samalla tavalla kuin aiemmin, kun olen sillä mennyt. Yhtään säikähdysspurttia tai -stoppia se ei myöskään tehnyt, yhden ainoan ylimääräisen sivuaskeleen se otti takajaloillaan koko tunnin aikana :D Olin itsestäni ylpeä siinä, että vaikka Ulla tuntui aika tahmealta, tajusin pitää lantioni paikoillaan ja pyytää eteen jalalla.