18.7. Kesäkurssi: Aikuisratsastusmerkin kouluohjelma 1/3

Tänään palasin "omalle" tallilleni kolmen viikon tauon jälkeen, kun oli aikuisratsastusmerkkikurssin ensimmäinen kerta. Ratsukseni sain ihanan Paten (muistin ottaa raipan mukaan!), ja lisäksi olin innoissani päästessäni kurssin pitävän opettajan tunneille pitkästä aikaa. Olen joskus ollut muutamalla hänen pitämällään tunnilla, mutta koskaan en ole päässyt niille säännöllisesti. Olin varma, että hän kiinnittäisi huomiota johonkin "uuteen" asiaan, johon vakiopettajani ja istuntakurssin opettaja eivät kiinnitä, enkä joutunut pettymään ^^

Kurssi kestää kolme tuntia. Tänään ensimmäisellä tunnilla keskityimme volttien ja ympyröiden ratsastamiseen, ja niillä harjoittelimme tarkkojen teiden ratsastamista. Ope sanoi, että koulukilpailuissa puolet arvosteltavan liikkeen pisteistä tulee jo siitä, että ratsastettu tie on kunnollinen ja tarkka, ja arvosteltava kohta tapahtuu oikeassa pisteessä. Ja sen takia jo helpoissa ohjelmissa painotetaan oikeiden teiden ratsastamista.

Klikkaa kuvat isommiksi!

Aikuisratsastusmerkin kouluohjelma 2010

Tässä vielä tarkemmat kuvat ohjelmasta, jos ylempi on liian huonolaatuinen:

Aikuisratsastusmerkin kouluohjelma 2010, kohdat 1-9

Aikuisratsastusmerkin kouluohjelma 2010, kohdat 10-17 ja yleisvaikutelmapisteet

Aloitimme ratsastamalla käynnissä 10 metrin voltteja kouluradan kirjainten kohdalle. Pate oli mukavan pehmeä suustaan mutta aika laiska, joten jouduin pyytämään sitä jatkuvasti pohkeella reippaammaksi. Ope sanoi, että tein ihan oikein pitäessäni huolen riittävästä käynnistä, sillä Pate painuu todella helposti pohkeen taakse. Muistan tämän kyllä liiankin hyvin siltä tunnilta, kun minulla ei ollut raippaa mukana... Käynnissä meidän piti huolellisten teiden lisäksi keskittyä tahtiin ja siihen, että se pysyisi samana suoralla ja voltin aikana. Voltille piti lähteä kääntämään ulkopohkeella, mutta kun reitti oli kohdillaan, piti sisäkädellä ja sisäpohkeella asettaa ja taivuttaa hevosta sisälle ja jälkimmäisen puolikkaan aikana huolehtia siitä, ettei hevonen oio. Paten kanssa nämä neuvot tulivat juurikin tarpeeseen, sillä se tahtoi koko tunnin ajan tuijotella kentän aitojen ulkopuolelle ja painua sisälapa edellä oikomisreiteille. Itse keskityin lisäksi pitämään istuinluuni vasten satulaa (eli lantioni riittävän pystyssä), "valuttamaan" polviani alaspäin ja pitämään nyrkit ylempänä ja edempänä kuin missä ne luonnollisesti haluaisivat olla. Onnistuinkin näissä mielestäni todella hyvin, enkä ainakaan varjosta katsottuna päästänyt lantiotani heilumaan liikaa. Nyrkin työntäminen eteen sai myös aikaan sen, että Pate pysyi pehmeänä suustaan. Volttien lisäksi meidän piti keskittyä ratsastamaan kulmat hyvin, ja ope muistuttikin, että kulman pitäisi olla neljäsosa 6 metrin voltista.

Seuraavaksi siirryimme kevyeeseen raviin jatkamaan samaa volttitehtävää. Ravissa Pate eteni reippaammin kuin käynnissä, joten minun oli helpompi keskittyä muihin asioihin. Ravissa ope neuvoi ratsastamaan juuri ennen volttia hieman hitaammin, jotta voltilla voi ratsastaa eteen ja näin välttää sen, että voltilla vauhti hiipuisi suoraan uraan verrattuna. Paten kanssa tämä ei kyllä ihan onnistunut, vaan sen vauhti hiipui voltilla joka tapauksessa. No, pystyin kuitenkin keskittymään pitämään nyrkkini ylempänä ja edempänä kuin mihin ne olisivat halunneet asettua, ja lisäksi yritin keskittyä pitämään pohkeeni paikallaan. Siinä en kuitenkaan ihan onnistunut.

Volttien jälkeen taisimme siirtyä harjoitusraviharjoitukseen. Tarkoituksena oli ratsastaa pääosin kevyttä ravia ja istua aina muutaman askeleen ajaksi alas, ja jatkaa jälleen keventämistä, kun jalka jännittyy. Voin sanoa, että tässä koin ehkä tämän tunnin isoimmat onnistumiset! En nimittäin mielestäni jännittänyt jalkaani ollenkaan Paten tasaisessa ravissa ja lisäksi sain pidettyä lantioni lähes paikallaan koko ajan (ainakin varjosta tarkistettuna)! Huippua! Tämän lisäksi muistin pitää nyrkit edessä ja lavat alhaalla. Voi kun ratsastaminen tuntuisi aina näin helpolta ja kevyeltä! :D Olisin voinut humputella kierrostolkulla keventämättä välillä, mutta ajattelin kuitenkin antaa Patelle välillä hengähdystaukoja ja kevensin aina jonkin pätkän. Sain myös tehtyä muutaman käyntiin siirtymisen pelkällä istunnalla, joskin ne venyivät vähän pitkiksi (mutta kättä en niissä käyttänyt!)

Sitten olikin aika ottaa mukaan laukkaa. Tehtävänä oli oikeassa kierroksessa ratsastaa pitkillä sivuilla ravi-käynti-ravi-siirtymisiä, nostaa lyhyellä sivulla ennen keskipistettä laukka, laukata pääty-ympyrä, joka käy molemmilla pitkillä sivuilla ja siirtää ympyrän jälkeen jälleen raviin. Ope neuvoi ajattelemaan pääty-ympyrää niin, että annetaan hevosten oikaista ensimmäinen kulma pitkälle sivulle, siitä käännetään puoliympyrän muotoinen kaari vastakkaiselle pitkälle sivulle, ja toinenkin kulma vain annetaan hevosten vähän oikoa. Näin saa helposti varmistettua sen, ettei ympyrä jää liian pieneksi. Ja vakiopen tavoin tämäkin ope muistutti siitä, että pääty-ympyröitä ratsastaessa on tärkeää tehdä selvä ero ympyrän ja kulmaan ratsastuksen välille. Paten kanssa minulla oli vaikeuksia nostaa laukka ja sen jälkeen ylläpitää se. Pate olisi mieluusti liiraillut sisälapa edellä ja pitänyt katseen kaikessa kouluaitojen ulkopuolella olevassa pelottavassa, eikä se yhtään ymmärtänyt, miksi nenää olisi pitänyt kääntää sisäänpäin... Ope sanoi oikean laukan olevan Patelle vaikeampi, eikä se kyllä mitenkään nättiä tosiaan ollut. Ope neuvoi minua ratsastamaan pitkille sivuille voltteja ravissa ja taivuttamaan Patea kunnolla sisäpohkeen ympäri, jotta se hyväksyisi sen paremmin laukassakin. Ravivolteilla Pate kyllä alkoikin taipua oikein mukavasti ja jopa pyöristyi vähän, mutta laukka ei niistä juuri parantunut. (Näin jälkiviisaana voisin sanoa, että ei kai se laukka parannukaan, jos itse en ratsasta sitä yhtään eri lailla... katso seuraava kappale.)

Vasemmassa kierroksessa tehtävää muutettiin hieman, ja pääty-ympyröiden sijaan ratsastimme ympyrät pitkien sivujen toisten kirjainten kohdalle (meillä oli käytössä 60 m pitkä rata koulukirjaimineen, joten ympyrät mahtui hyvin ratsastamaan molempiin päätyihin), eikä pitkiä sivuja muistaakseni tarvinnut ravata, vaan laukan sai ylläpitää koko ajan. Alkuun vasen laukka ei tuntunut yhtään sen helpommalta kuin oikea, vaan sen nostaminen ja ylläpitäminen oli todella vaikeaa. Sitten ope neuvoi _ratsastamaan_ hevosta myös ympyröillä: sisäkäsi ottaa pidätteitä ja myötää, ja sisäpohje asettaa ja taivuttaa. Ei kuulemma saa aristella ratsastaa sitä hevosta. Ja kas kummaa, Patehan alkoi luopua sisälapa edellä liiraamisesta ja käänsi sen sijaan nenänsä siististi sisäänpäin, ja samalla laukan tahti parani ja rauhoittui. Ja Paten niska ja suu tuntuivat rentoutuvan. Argh. Mulle on jotenkin viime aikoina iskostunut päähän ajatus, että molempien käsien pitää tehdä melkeinpä yhtä paljon, ja jos toinen käsi tekee enemmän, sen on oltava ulkokäsi. Että sisäkädellä ei saa tehdä mitään ylimääräistä. No, varmasti tämä ajatus on auttanut minua lopettamaan (tai ainakin vähentämään) sisäkädellä vetämisen, mutta kuten tänään sain nähdä, on sisäkädelläkin omat hommansa hoidettavana. Ja tosiaan tänäänkään sisäkäsi ei saanut jäädä vetämään, vaan pidätettä seurasi heti myötäys (niin kuin sen aina kuuluisikin olla), ja myös sisäpohje oli mukana hommassa. Tämän kun olisin tajunnut jo voltteja ratsastaessa, olisivat nekin voineet olla paljon parempia. Laukassa en tänään kyennyt keskittymään nyrkkieni paikkaan tai jalkojeni rentouteen, mutta tuo sisäavuilla ratsastamisen oivallus kyllä vie kokemuksen silti plussan puolelle =)

Olipahan huippu tunti! Paljon onnistumisia ja hyviä, kevyitä hetkiä. Vaikeat hetketkin selvitettiin open neuvoilla. Etukäteen mietin, että mitenhän vaikeaa minulle on taas pitkästä aikaa ratsastaa kuuden ratsukon tunnilla, mutta pääty-ympyröillä väistelyä lukuun ottamatta tila ei kyllä loppunut kesken.