28.6. Istuntakurssi 2/6

Istuntakurssin toiselle tunnille sain ratsukseni jälleen Sulon. Olin vähän harmissani, kun en saanutkaan enää toista yksityistuntia, sillä tunnilla oli toinenkin ratsukko. En voi kuitenkaan valittaa, kun maksan kuitenkin neljän ratsukon tunneista :D

Aloitimme jälleen ilman jalustimia. Alkuun haimme hyvän asennon, jossa istuinluut tuntuvat molemmat yhtä paljon. Seuraavaksi tehtävänämme oli nostaa molemmat jalat lonkasta asti irti hevosen kyljistä ilman, että lantiossa tapahtuu ylimääräistä liikettä. Tämä oli aika hankalaa, sillä lantioni ei tahtonut pysyä ollenkaan vakaana. Ope olisi myös halunnut minun nostavana jalkojani vielä vähän ylemmäs, mutta siihen lonkkani eivät taipuneet. Lisää venyttelyä siis... Ope muistutti myös kääntämään lonkkia vähän enemmän sisäkiertoon, jotta varpaani eivät sojoittaisi niin paljon ulospäin. Meidän piti myös nousta seisomaan suoraksi jalustimille, jotta jalka löytäisi oikean paikkansa.

Tämän jälkeen verryttelimme kevyessä ravissa leikitellen kevennyksellä. Meidän piti keventää kahden kevennyksen ajan ja istua satulaan yhtä pitkäksi aikaa. Alkuun minulla oli hankaluuksia laskea oikea rytmi, en tajua, mikä siinä oikein oli niin vaikeaa :D Kun sain rytmistä kiinni, sainkin keskittyä kevennyksen laatuun. Ope halusi, että kevennän täysin "suorille" jaloille asti, ja pysähdyn hetkeksi sekä kevennyksen ylä- että ala-asennossa. Ja samalla pidän takareiteni aktiivisena. Tämä oli aika hankala toteuttaa, sillä kun yritin keskittyä takareisien aktiivisuuteen, en millään ehtinyt riittävän ylös, sillä Sulon ravi on niin tasaista, että siitä ei saa paljoa "pomppuapua". Yritin sitten kyllä nousta ylös asti, mutta silloin käytin kyllä mielestäni ennemmin etu- kuin takareittä keventämisessä. Kevennyksen "pysäyttämisessä" en onnistunut sitäkään vähää, sillä en päässyt ylös ja alas riittävän nopeasti, jotta minulla olisi ollut aikaa pysähtyä. Välillä ope käski minun myös nousta ravissakin jalustimille seisomaan, jotta saisin jalan takaisin parempaan kohtaan. Ja jälleen sain kommenttia siitä, että minun pitäisi takareiden aktivoinnin kautta vakauttaa pohjettani ja nilkkaani. Nyt pohkeeni heilahtivat eteen/ulos joka kerta, kun istuin satulaan.

Seuraavaksi siirryimme harjoitusraviin ilman jalustimia. Tehtävänä oli ratsastaa molempiin päätyihin pääty-ympyrät niin, että ympyrän aikana sisäjalka nostetaan irti hevosesta. Näin ulkojalka on selvästi tukemassa hevosta eikä sisäjalka tarraa jännittyneenä kiinni hevoseen. Ja samalla piti tietysti huolehtia siitä, että lantio ei keikkaa kumpaankaan suuntaan. Voin sanoa, ettei ollut ihan helppoa! Jotenkuten se kuitenkin onnistui. Tämän jälkeen siirryimme keventämään ravia ilman jalustimia - lempiharjoitukseni -.- Muistan, kun syksyllä vakiope teetti meillä samaa harjoitusta, ja olin ihan pihalla siitä, miten se pitäisi tehdä, enkä saanut takamustani senttiäkään irti satulasta :D Tällä kerralla sain kuitenkin ajatuksesta jo vähän kiinni alkukankeuksien jälkeen. Pohje pitää muistaa pitää takana lihasvoimalla, niin muu on helpompaa... Totesin myös harjoitusravitehtävän aikana, että jalustimet kannattaa nostaa kaulalle, jos niitä ei pidä jaloissa. Sain nimittäin mukavan mustelman vasemman nilkkaluuni alapuolelle, kun jalustimet hakkasivat kipeästi jalkojani vapaasti hölskyessään.

Tällä tunnilla pääsimme myös tekemään laukannostoja. Tehtävänä oli nostaa ensin vasen laukka lyhyen sivun jälkeisestä kulmasta ja kääntää kulman jälkeen lävistäjälinjalle. Ensimmäinen nostoyritys taisi mennä vähän mönkään, kun en valmistellut nostoa mitenkään, vaan luotin vaan siihen, että Sulo kyllä nostaa laukan. No, ei siis nostanut. Ei muuta kuin uusi yritys. Kun valmistelin noston paremmin, Sulokin tiesi mitä tehdä, ja nosto oli hyvä. Lävistäjällä tuli vähän kiemurtelua, kun yritin vain keskittyä tähtäämään oikeaan kohtaan uralla. Ope käski ylläpitää laukan vähän pidempään. Oikeaan kierrokseen sain tehdä muutamia itsenäisiä laukannostoja ympyrällä. Siinä Sulon laukka oli todella helppoa istua, ja nostot tulivat myös hyvin. Ope käski myödätä kädellä vähän noston hetkellä, jotten jää vetämään samalla taakse kun pyydän pohkeella eteen. Muutaman noston ja lävistäjän jälkeen olikin aika lopetella tunti.

Tällä tunnilla keskityimme vähän eri asioihin kuin ensimmäisellä, ja näissä olikin minulle aika paljon haastetta. Ilman jalustimia kevennys tuntuu todella kummalliselta, ja kevennyksellä leikkiminen taas on aina hyödyllistä. Sellainen jäi myös mieleen, että kun pyysin Suloa pohkeella isompaan käyntiin, käski ope minun ensin tehdä puolipidätteen keskivartalollani, jotta Sulo ei pohkeestä lähde vain kiihdyttämään vauhtia vaan pidentäisi askelta sen sijaan.