21.10. Syksyinen käyntimaasto

HIHSin jälkeisenä päivänä ei onneksi tarvinnut kärvistellä kokonaan ilman hevosia, sillä kävimme kaverini kanssa rauhallisella maastokävelyllä.

Mä olen ratsastanut maastossa tosi vähän. Ratsastuskoulu-urani alkuaikoina käytiin kyllä maastossa säännöllisesti, mutta viimeisten vuosien aikana maastoilukerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Mulla ei ole minkäänlaista varmuutta maastossa, ja vielä täysin vieraalla ponilla maastoilu ilman "valvojaa" vähän hirvitti :D Onneksi ratsuna oli rauhallisen oloinen poni, ja tiedossa oli pelkkä käyntimaasto. Lisäksi saatiin mukaan kolmas hevonen taluttajan kanssa, mikä toi vähän lisää turvallisuuden tunnetta.

"Joko mennään? Tää odottelu on tylsää-äää...."

Hevosia kuntoon laittaessa aurinko paistoi ihanasti, mutta heti kun noustiin selkään, laskeutui jostain sumu kaikkialle!

Selästä käsin Oona-ratsuni ei tuntunut liian pieneltä, sillä se oli aika roteva eikä kuitenkaan mikään pikkuponi. Mulla kyllä nilkat jumitti lenkin aikana, kun keskityin vaan painamaan kantapäitä alas :D  Poni kyllä kulki hienosti löysälläkin ohjalla eikä vaikuttanut mitenkään jännittyneeltä, ja se olikin kuulemma erittäin pätevä ja luotettava maastoponi. Loppulenkistä otettiin lyhyt ravipätkä, ja poni käyttäytyi senkin aikana esimerkillisesti. Siinä huomasin, että mun polvetkin oli aika jumissa, kun melkein tunnin oli pitänyt niitä ihan paikallaan ja yhtäkkiä lähti keventämään.

Lenkin jälkeen turvallisesti takaisin tallissa: "Enkö ollutkin pätevä?"
Vähän jäi kyllä kytemään pieni palo maastoilua kohtaan ;)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

8.12. Sisäpohkeen läpiratsastus

Tälle tunnille sain ratsukseni Miron. Olin mennyt sillä kerran aiemmin, ja se oli ensimmäinen kerta kun käytimme Freejump Colliereita, joten en ollut päässyt kovinkaan paljon kiinni Miron toimintaan. Olin kuitenkin kirjoittanut tänne blogiin, että se oli mennyt kiltisti siihen suuntaan, mihin sitä ohjasin. Alkuverryttelynä ravasimme kenttää aluksi ympäri pitkin ohjin ja keventäen, ja pian siirryimme tekemään kolmikaarista kiemurauraa, edelleen pitkin ohjin ja keventäen. Miro kääntyi kolmikaariselle ihan hyvin, mutta sillä oli aika paljon vauhtia, joten en meinannut saada sitä suoristettua kunnolla kaarien välissä. Ope neuvoi minua hidastamaan sen vauhtia hidastamalla kevennystäni ja tarvittaessa tekemään pidätteitä ulko-ohjasta, mutta en saanut kroppaani oikein toimimaan, ja joka kerta kun yritin käyttää pohjetta kääntävästi, otti Miro siitä myös lisää vauhtia. Tunnin aiheena oli alunperin tarkoitus olla ihan muuta, mutta suunnitelmat muuttuivat lennosta ja päädyimmekin ratsas...
Lue lisää

11.1. Elämäni paras laukannosto (ja muita onnistumisen hetkiä)!

Olin yksityistunnilla rästimässä yhtä ryhmätuntia, jolle en päässyt. Ratsukseni sain ihanan Pason. Tunnin aiheeksi toivoin keinoja nopeuttaa ja keventää apujani, sillä kuten olen kirjoittanut, tuppaavat varsinkin pohjeapuni olemaan liian hitaita ja voimakkaita. Ihan hirveästi emme tähän kuitenkaan keskittyneet, mutta se ei haitannut, koska perusistuntaa parannettiin senkin edestä! Tunnin isoimpia teemoja oli seuraavat: 1. Ajattele istuntaa enemmän takareidelle, anna jalkojen halata hevosta ja siirrä kantapäätä taaksepäin. Erityisesti siirtymissä istu pystyssä. (Ei saa mennä etukenoon.) 2. Rentouta koko jalka lonkasta lähtien. Rentouta myös takapuoli. (Älä purista polvella.) 3. Kädet ovat oma erillinen yksikkönsä, jotka pystyvät pitämään kevyen, tasaisen tuntuman hevosen suuhun, vaikka keskivartalo tai jalat tekisivät ihan omiaan, kuten hölskyisivät tai puristaisivat. (Älä jännitä hartioita.) 4. Kaarteissa molemmat kyljet ovat yhtä pitkät. (Älä lähde kippaamaan ylävartaloll...
Lue lisää

28.3. "Laukkaväistö"

Ratsuna jälleen Masi, tunnin aiheena "laukkaväistö". Lainausmerkeissä siksi, että ope sanoi ettei laukassa voi tehdä puhdasta väistöä samalla lailla kuin käynnissä ja ravissa, mutta harjoituksena se on todella hyvä jumppaamaan hevosen takajalkoja. Minulla oli pitkästä aikaa mukana raippa ratsastuksessa, ja huh miten iso ero Masissa tapahtuikaan sen myötä :D Se reagoi pohkeeseen yllättäin paljon paremmin ja ratsastus tuntui sitä myötä kummasti paljon helpommalta. Väistöura oli sama kuin edellisillä kerroilla, eli pitkän sivun alusta kohti pituushalkaisijaa. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut väistää pituushalkaisijalle saakka, vaan 1/4-linja riitti. Ennen väistön ratsastamista laukassa tulimme sitä muutaman kerran käynnissä ja ravissa. Jälleen väistö oikealle oli meille vaikeampi, vasemmalle sujui jopa hyvin. Laukassa ope käski meidän nostaa jalustimet kaulalle. Itsehän jännityin jo pelkästä ajatuksesta, että minun pitäisi laukata Masilla ilman jalustimia (Masi kun os...
Lue lisää