26.9. Pitkästä aikaa esteitä - eikä mennyt ihan niin kuin Strömsössä

Tällä tunnilla pääsin pitkästä aikaa hyppäämään esteitä. Edellisestä kerrasta ehtikin jo vierähtää melkein 14 kuukautta, kun viime syksyn olin istuntapainotteisessa ryhmässä ja kevään kouluryhmässä. Tämän syksyn alusta meidän ryhmä muutettiin meidän toiveesta koulupainotteiseksi, joten pääsemme välillä myös hyppimään esteitä! Ratsukseni sain Venlan.

Ratapiirros

Alkuverryttelynä tulimme 2-esteen paikalla ollutta maapuomia molempiin suuntiin ensin ravissa, sitten myös laukassa. Meidän piti nousta koko puomin puolen pitkän sivun ajaksi kevyeeseen istuntaan, muun ajan saimme keventää (tai laukassa istua alas). Ope käski minun jo alussa ajatella pitäväni Venlan kanssa käden hyvin istunnan edessä ja tarvittaessa tehdä puolipidätteitä vain nyrkkiä puristamalla. Alkuun muistinkin tämän ihan hyvin ja se myös toimi, ja sain tarvittaessa Venlan vauhtia vähennettyä helposti (se kun tuppasi vähän innostumaan esteistä). Ope myös käski minun pitää pohkeeni paremmin paikallaan "puristamalla" niitä, pitämällä ne vahvemmalla tuntumalla koko ajan ja käyttämällä pohjetta tämän tuntuman sisällä.

Alkuverkan jälkeen tulimme ensimmäisen radan muutaman kerran: vasemmassa laukassa päädyn kautta 1-esteelle, siitä oikealle ja pitkä lähestyminen 2-esteelle, päädyn kautta 3:lle, 3:n päällä laukanvaihto vasemmalle ja vielä päädyn kautta 4-esteelle. Ensimmäinen yritys sujui kolmosesteelle asti tosi hyvin: vaikka Venla oli aika vauhdikas, sain sitä vähän hidastamaan tarvittaessa ja näin sen ponnistuspaikat aika hyvin enkä jäänyt hypyn taakse tai lähtenyt itse hyppäämään etuajassa. Kolmosestettä lähestyessä Venla kiihdytti vauhtiaan, minkä johdosta itse panikoin hyppyä ja sen jälkeistä käännöstä. Päädyssä oli toinen hevonen enkä osannut päättää, mitä kautta sen kierrämme (sisäkautta, mistä piti mennä, olisi ihan hyvin mahtunut, mutta jotenkin Venla tuntui siltä, etten uskonut saavani sitä käännettyä riittävän jyrkästi). Tästä johtuen (ja siitä että tuijotin aina jokaista estettä enkä niiden yli) Venla ei vaihtanut laukkaa kolmosesteen päällä, ja kun lähdin kääntämään sitä vasemmalle, se aloitti ihmeellisen pomppimisen. En oikein osaa sanoa, mitä se varsinaisesti teki, mutta olin päättänyt etten varmasti putoa :D Enkä pudonnutkaan. Tämän episodin jälkeen lähestyimme kolmosta uudestaan, laukka ei taaskaan vaihtunut joten vaihdoin sen ravin kautta. Venla veti itselleen laukassa vauhtia niin paljon, etten uskaltanut kääntää sitä neloselle vaan tein ympyrää, ja vaikka Venla totteli kääntäviä apuja todella hyvin, ei minulla ollut pariin kierrokseen mitään sanomista sen vauhtiin. Lopulta sain vauhdinkin sen verran hallintaan, että pääsimme ylittämään myös nelosesteen.

Toiseen suuntaan tulimme radan vähän eri järjestyksessä: oikeassa laukassa 4-esteelle, siitä päädyn kautta jyrkkä tie 3:lle, 3:n päällä tai jälkeen laukanvaihto vasempaan, päädyn kautta 2-esteelle ja toisen päädyn kautta pitkä lähestyminen vasemmassa laukassa 1:lle. Jyrkkä tie kolmoselle osoittautui minulle ja Venlalle haasteelliseksi tässäkin suunnassa. Ensimmäisellä kerralla en saanut Venlaa käännettyä riittävän ajoissa kolmoselle, joten tein päätyyn ympyrän. Toisella yrityksellä osuttiin esteelle, mutta Venla ponnisti kauempaa kuin ajattelin, joten jouduin epätasapainoon hypyssä ja Venla pääsi hypyn jälkeen taas kiihdyttelemään. Taas se päätti vauhdin jonkin aikaa ihan itse. Jossain vaiheessa päästiin taas lähestymään kakkosestettä, jonka jälkeen taas vähän keskusteltiin sopivasta vauhdista. Tämän kestäessä ope neuvoi minua lähestymään viimeistä estettä ravissa. Tämä sujui ihan hyvin, paitsi että muistin esteen väärin ja hypättiin nelonen. Juuri ponnistusvaiheessa muistin, että tämä olikin väärä este, joten hyppy meni vähän rämpimiseksi mutta Venla kuitenkin selvitti sen. Ei muuta kuin uusi yritys, ykköselle tällä kertaa ja ravissa tämäkin. Se sujui ihan hyvin.

Loppuraveissa Venlalla oli aika paljon vauhtia, mutta edelleen se kääntyi hyvin sinne, minne pyysin.

Kokonaisuudessaan tunti ei mennyt niin hyvin kuin olisin toivonut. Venla pääsi vahvaksi ja kiihdytteli laukkaansa, jolloin itse jännityin enkä muistanut pidätteiden aikana pitää kättäni edessä. Sen sijaan vedin taaksepäin, mistä Venla viis veisasi ainakaan hidastavana apuna. Itse hypyt kyllä onnistuivat, mutta minun olisi pitänyt pitää katseeni jo seuraavassa tiessä sen sijaan, että tuijotin jokaista estettä ponnistusvaiheeseen saakka. Kantapäät ei myöskään pysyneet kovin hyvin alhaalla. Kuitenkaan en pudonnut kertaakaan, vaikka ensimmäisen radan pomppimiskohtauksen aikana ja jälkimmäisen radan aikaisessa ponnistuksessa se olikin aika lähellä. No, ehkä nämä annetaan anteeksi rutiinin puuttumisen takia. Hyppääminen oli kuitenkin kivaa taas pitkän tauon jälkeen, mutta seuraavalle kerralle toivoisin ehkä vähän vähemmän haastavaa ratsua alle =)

Mikä meni hyvin:

+ En pudonnut, vaikka se olikin lähellä muutaman kerran

+ Tunsin yhtä kertaa lukuun ottamatta hyvin, milloin Venla aikoo ponnistaa hyppyyn

+ Pystyin nauttimaan hyppäämisestä, vaikka ratsu olikin minulle hankala

Missä jäi parannettavaa:

- Pää pitää pitää kylmempänä esteillä - nyt jäädyin Venlan kiihdyttelyjen aikana lähes täysin

- Kantapäät alas

- Katse yli esteestä

- Pidätteissä ei saa vetää taakse